Aamiaisen söimme porukalla Yliopistolla ja sen jälkeen päivä on ollutkin matalalentoa asioilla ja pitkinpoikin kampusta. Pikkuhiljaa pitäisi kyllä saada ote ja oorninki tähän. Hyvä marssijärjestys olisi esim. siten että töitä amauisin 7.30-12.30 ja opiskelua 12.30-16.
Eikös?

Tämä ei kuitenkaan ole vielä se rutiineihinastumisviikko vaan nyt juostaan, järkätään, puhkutaan ja puhistaan. Lauantaina ristiäiset ja sunnuntaina sitten lähtö sinne Veronaan.
Tai oikeammin niin että Heikki lähtee sunnuntaina ja minä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Mennessä eri lennot siksi, että se oli halvinta niin. Heikin lennon maksaa OAMK ja hänen on oltava perillä siten että voi ma aamuna alkaa työt. Minun halpislentoni menee sitten puolta vuorokautta myöhemmin ja olen Veronassa vasta ma puolilta päivin.

Sitä ennen pitää kuitenkin siivota (ei vain ristiäisiä varten vaan myös siksi, jos äitini tulevat ensi viikolla osaksi viikkoa lapsenvahdeiksi, osan viikkoa on sitten Mii ja osan Osku), pakata, leipoa, askarrella, raivata pihaa, ommella, aloittaa koulun kurssit, tehdä pari työjuttua loppuun...
Odotettavissa ei ole ainakaan pitkästymistä tekemisen puutteesa.

Bloggauksen kuvitukseksi Ginan otos viikonlopulta. Pin up girl auton konepeltiä vasten?

Nyt odottelen, jotta Ande palauttaisi pikkuväen. Huomenna täysi koulu- & työpäivä eli 6.30 viimeistään Keijolaan hellimään Hermannia jotta äitinsä saa laitettua itsensä ja pojan kouluunmenokuntoon. Ja seiskalta sitten me kolmistaan haemme Anden. Kimppakyyti rulettaa.

Kuvassa pienet juhliinlähtijät:

Tiiti ja minä puolestamme lähdemme Tandelaan "ompeluseuroihin ilman seuroja" eli kankaidenvaihto- ja ompelustalkoisiin.

Joskus iltapäivällä lähtevät puolestaan Ande, Keijo, Hermanni, Pietu ja joko Wilma tai Jere pohjoiseen veljentyttöni 9 v päiville . Samalla reissulla heittävät Pietun viikoksi koululleen.

Lajittelin eilen "kuivaleivät" tällaiseen tarjoiluastiaan. Ideana olisi jotta helpottaisi aamukattausta. Aamiaisen jälkeen aina täytettäisiin valmiiksi samalla, kun pöytää siivotaan ja olisi sitten nopea nostaa pöytään seuravaana aamuna ja silti kauniisti esillä.

Aika näyttää toimiiko.

Henkkakin kävi iltahalilla (on Hermannin mummin kanssa samaa mieltä että H on parasta, mitä on ikinä saanut aikaan)  ja Pietarin tyttöystävä Antonia ensimmäisen kerran ihan Virallisesti Esittäytymässä ja Kohtaamassa Kauhukoplan (sillä siltähän tämän suuren, tiivin ja hienotunteisuudelle piut & paut antavan perheen täytyy nuorelle tytölle tuntua).

Joitain kuvia päivän varrelta:

Mintulla sen sijaan oli tainnut olla vaikeampaa. Bileet olivat soljuneet ok, mutta heti niiden jälkeen iski ikävä.  Iso Ikävä. Yöllä en suostunut hakemaan, mutta aamulla varhain kuskasi Ande väsyneen bilettäjän Tönölle: "Voinko mä nukkua täällä sit, jos on kerta ihan pakko nukkua?"  Se siitä kunnon lepäämisestä! :>

Siitä  sentään pidin kiinni, jotta ruokin, aamupesin ja puin Hermannin päivävaatteisiin. Vasta sen jälkeen käytiin peittelemässä prinssi päikkäreille äitinsä kainaloon. Ja tarkoitus olisi jotta heti kun äännähtää, niin haetaan takaisin alakertaan. Keijo tarvitsee kauneusunensa! Ja mielellään vähän muutakin unta.

Hermanni ratsastaa ja Hermanni suukkoja jakaa

Siksi sain ylipuhuttua hänet luovuttamaan Lovan minulle muutamaksi tunniksi. Ehti rauhassa laittamaan paikkoja vieraskoreiksi. Ja toisaalta mummi sai vähän Lovaaikaa, VLAP-syndroomansa hoitoon.

Pimu oli ränkännyt syömisen kanssa viimeisen vuorokauden. Mummilaan tuloon mennessä ilmeisesti nälkä jo voitolla, sillä riisiä ja vietnamilaista wokkia menikin Wallan Waltavasti! (Huom! Haarukka kuvassa vain "lavasteena" kun pimu ehti sen nappaamaan. Ei sentään vielä haarukalla itse syö, vaikka kovin fiksu ikäisekseen toki onkin )

Hetken päästä Hermannin kuvia. Pieni mies tuli äsken (samalla kun Lova lähti) ja on aamuun. Ehdin jo ottaa ja otattaa poseerauskuvia. Liitän ne tänne tovin päästä. Komea on!

Rikukin tulee. Heikki juuri häntä hakemassa.

Nuoriso juhlistaa Anun syntymystä. Miniäkokelas täyttää tänään 19 v.