Ennen nukkumaanmenoa vielä koulun kentällä harjoittelemassa.
Kunhan toinen auto tulee huollosta niin sitten järkätäänkin Isot Kisat Markoa, Rikua (Marko hankki Rikulle ekat kauko-ohjattavat kun poika oli vielä äidin massussa. "Rikulle" siis. )
ja Anden antiikkikauko-ohjattavaa vastaan!
(Anden auto on siltä ajalta kun hän oli nuori ja lapset odottavat mielenkiinnolla sen näkemistä. Kammetaanko veivillä käyntiin vai onko sisällä pieni Retu Kivinen joka potkii Tahvon kanssa autoa eteenpäin? )
Näin päätettiin.
Vähän sillä silmällä katseli tosin Oskarikin lauantaina touhua, että taitaa luopua vähäksi aikaa jostain tarpeettomasta (kuten esim. syömisestä) vähäksi aikaa ja hankkia myös hälle ja Jesselle kunnon "taisteluvälineet". jotta pääsevät kisaamaan paikasta palkintopallilla.

Niihin minulla on mennyt suurin osa tästä päivästä:
Olen paitsi pyykännyt, pyykännyt & pyykännyt myös silittänyt, lajitellut poisheitettäviä, myytäviä, säästettäviä, eri sesonkien yms. vaatteita; niin minun, Heikin, Pietun kuin pikkulastenkin.
(Tiitin garderoobi on oma juttunsa. Sille pitää varata erikseen yksi kokonainen päivä - ainakin.)

Yksi korillinen menee Tanjalle myyntiin (hänellä kirppispöytä), kaksi jätesäkillistä lähti Punaiselle Ristille ja lisäksi erottelin jotain Karoliinalle ja jotain Rikulle lähtevää.
Pikkuisten kesäsesonkivaatteet on pakattu odottamaan kevättä ja välikausivaatteet kaivettu esiin ja kuntotarkistettu.
Sama on tehty talvivaatteille asusteineen ja ne kasattu säilytykseen siten että helppo nostaa esille sitten kun taivaan kyyneleet ensimmäistä kertaa tälle syksylle jäätyvät valkoiseksi lumeksi.

Huh ja puh:
Ei mitään lempihommaa tuo, mutta antaa oman omalaatuisen tyydytyksensä kun on Valmis.
Samassa mittakaavassa samaa seuraavan kerran vasta keväällä 2011.

Päivälliseksi pykäsimme pizzoja, vaikka sen tyyppistä ruokaa on ollut liki liikaa viime aikoina.
Heikillä vain oli niin kova italialaisen pyttipannun hinku, joten ajattelin että hitot vaihtelusta.
Ensi viikolla sitten jotain monipuolisempaa... jos siltä tuntuu.

Pietu palautui aamulla riiulta, mutta on mennyt matalalentoa siitä asti; piti pakata, piti kiertää eri taloissa moikkaamassa jokaista sisarusta ja sisaruksen lasta, piti leikkiä ja leikittää - etenki Hermannia, josta tulee parin viikon päästä tulee Pietun eka kummipoika. ***

Nyt Heikki on viemässä häntä takaisin kouluunsa.
Tai oikeammin Nyykaappiin, mistä P jatkaa Antonin kyydillä loppumatkan.

*** Hermannin ristiäiset ovat siis kahden viikon päästä eli 11.9, päivää ennen kuin lähdemme Heikin kanssa sinne Veronaan.

Keijolla (ja Hermannilla) alkaa huomenna koulu
(Tanja, Ande ja Lova kettuilevat Hermannille siitä, että tämä jo yli kolme viikkoa, eikä vieläkään koulussa. Toista se oli " ennen vanhaan, kun Lova oli pieni" eli meni äitinsä kanssa kouluun ekaa kertaa jo viikon vanhana )
ja pariviikkoisen äitelöinti&opiskelu on sellainen yhdistelmä, että Keijo antoi minulle enemmän tai vähemmän vapaat kädet huseerata ristiäisiä kasaan niin kuin vain haluan.

Delegointi rulettaa eli jokaiselle jotain:

Keijo tapaa papin, sopii seremonian kulusta ja hoitaa oman sekä Hermannin asun, Heikki tekee ja postittaa kutsukortit ja vastaa juhlien kuvauksesta, äitini kirjailee kastemekon ja tuo pikkuleivät, minun siskoni saa tuoda limut, mehut ja vastaavat, Heikin äiti ja isä (toivottavasti) leipovat juustokakkuja, veljenvaimo (toivottavasti) leipoo jotain myös, Mii, Marko ja Pietu siivoavat Tönön pihan (itse kasteseremonia verannalla, mikäli sää vain sallii), Oskari nikkaroi sen mitä nikkaroida pitää, Anu ruokkoaa juhlijat (hiukset ja lasten asut), Tanja ja minä leivomme suolapalat ja koristelemme verannan, kahvipöydän ja Tönön muuten ja Gina (toivottavasti) siivoaa ja hoitaa köökin kahvituksen ajan.

Teemaksi ajattelimme syksyn runsautta; viljantähkiä, pihlajanoksia astereita ja auringonkukkia, mausteisia kynttilöitä, murrettuja värejä...
Ei mitään vaaleansinistä tai muutakaan pastellia.

Kuulostaako siltä, että onnistuu?

Ei oikein mitään kerrottavaa.
Oli kovin mukava ilta eilen Tandelassa; lapsia, juttelua, hyvää ruokaa.

Tänään sitten Tiitin kanssa hyrskynmyrskätty taloa ja pihaa Venetslaiskuntoon.
Lasten ehdoilla tänä vuonna; ei alkoa, mutta jokunen raketti, lyhtyjä, namia ja paljon pelejä yms.
Ensimmäiset epävieraat jo saapuneet ja Osku haki Heikin ja lapset junalta.
Nyt odotellaan vielä Anua, Hermannia ja Keijoa.
Sitten syömään:

töiden, asioilla juoksemisten, hirveän hauskan päivällisen (Kiitos Tiiti, Keijo, Hermanni ja erityisesti Marika!) ja vikana käydyn ruokakauppareissun jälkeen. Nyt on enemmän kuin pikkuisen poikki, mutta hyvällä tuulella silti.
Hyvä seura, parempi mieli?

Toisaalta jossain mielenpielessä viipyilee myös suru ja haikeus muuannen perheuutisen vuoksi.
Veli ja veljenvaimo ajatuksissa. Elämä on

Huomenna kotityöpäivä; töitä etänä, kotitöitä paikan päällä ja iltapäivästä eteenpäin aktiivimummutusta Rikun ja Lovan hoitajana. (Jesse lähtikin tänään takaisin äidilleen.)
Tanja tekee esseetä ja Mii&Marko lähtevät viikonloppukylään ystävilleen.
Venetsialaisiakin saisi valmistaa.
Jotenkin.