Päivä meni hyvin shoppailusta huolimatta.
Hermannin allas löytyi juuri oikean värisenä, Tiiti sai kaiken, mitä tarvitsi plus rapiat päälle ja alennusmyynnistä tarttui minullekin mukaan uudet ballerinat ja ohut neule.
Hyvin meni ajomatkatkin huolimatta siitä että kilometrejä kertyi wallan waltavasti ja auton ilmastointi oikkuili. (Ulkolämpömittari näyttää tällä hetkellä +29)

Oli mukava nähdä keskimmäistä veljeä ja käväistä kahvilla äidin kanssa.
Oli mukava äitityttäröidä Tiitin kanssa.
Oli mukana nähdä ja kuulla että Pietu oli tyytyväinen kouluunsa ja vaikutti melkeinpä suorastaan innostuneelle, vaikka moinen junttimainen innostuminen sotiikin 16-vuotiaan luontaista cooliutta vastaan.

Niin mukavaa moinen innostus oli, ettei edes kamalasti kirvellyt katsoa sitä työkalulistaa , mikä Pietulle oli koululta annettu omaksi hankittavaksi: 290 eetua oli ehdoton minimi, 890 se mitä koulu ehdotti - siis jokaisen oppilaan omien työkalujen hankintakustannuksiksi!

Vöyrillä ruokakaupassa oli täyttä, mutta kärryllinen täyttyi Tiitin avustuksella nopsaan eikä maksanut paljoa sen yli mitä olin viikonlopun ruokaan budjetoinnutkin.

Väsytti siis, sen myönnän, mutta olo oli silti seesteinen, kun ajoin Mimmilään hakemaan kahta pienintäni.
He olivat olleet oikeastaan Tanjalla hoidossa päivän, mutta koska Tanja ja Ande olivat olleet Mimmilässä remppaamassa, niin siellä ne muksutkin...
Lampsin sisälle, ihailin edistyneitä töitä, ihmettelin ulos muuttavia rappusia, komensin lapset autoon - ja muutaman minsan kuluttua ne istuivatkin fordissa turvaistuimissaan, kaikki viisi.
Viisi?
VIISI?

(Ei kuutta, koska Hermanni jäi Mimmilään päällismieheksi vahtimaan remppaajia.)

Seesteinen oloni puhkesi siihen paikkaan.

Nyt, paria tuntia myöhemmin,juostuani loput asiat (Ginan postireissu, yhden yhdistyspöytäkirjan vienti, kaupasta ne ekalla kerralla unohtuneet) lasten syötyä, leikittyä ja rauhotuttua kylpyyn oloni on jälleen seesteinen, mutta pakko myöntää että ihan ekana siellä Mimmilän pihamaalla oli tunne, jotta istun maahan, laitan kädet ristiin rinnalle, työnnän alahuulen ulos niinkuin Jere möksätessään ja ilmoitan että "Mä en leiki tätä leikkiä!"

Osku hakee Jessen kohta, Tanja ja Ande noutavat Lovan jossain vaiheessa iltaa ja pian seitsemän jälkeen nukahtavat normisti Wilma, Jere ja Riku (joka ainoana lapsenlapsista jää täksi yöksi mummilaan).
Ehtii sitä siis tässä - seesteilemäänkin.

Sitä ennen voisi kuitenkin leipasta kaksi juttua huomiseksi:
Huomenna on Keijon 23-vuotispäivät ja minulla on IDEA.

Jesse tuli illalla ja nukkkui yönsä mummin kainalossa. Se oli aivan ihana juttu. Viime viikkoina on ollut (kummallakin) ohjelmaa niin paljon ettei rauhallista mummi-Jesse-maailmanparannusaikaa ole jäänyt. Nyt puhuttiin niin illalla kuin aamullakin ummet ja lammet ja päivityin pikkumiehen uutisista.
Osa niistä suorastaan sykähdyttäviäkin, kuten se, että hänestä on tullut velho ja halutessaan voi lähettää säteitä sormensa päästä!
SITÄ en olisi osannut arvata.

Nyt sitten pikkuhiljaa aamiaisen jälkeen lähtevät kolme naperoa Tandelan kautta Mimmilään. Tanja ja Ande ovat käsittääkseni menossa remppa-avuksi. (Uusia keittiösuunnitelmia?) ja pienet, joita on sitten jo neljä (kun Lovakin tietenkin lähtee), "testaamaan" Rikun uutta hiekkalaatikkoa ja uuden kodin ensimmäisenä valmiiksi sisustettua Rikun omaa huonetta.
Leluja SILLÄ pikkumiehellä on saman verran kuin keskivertolelukaupassa. Selvästikään vanhempansa eivät kärsi samasta posthippiaalisesta muovihärpäkeallergiasta kuin mumminsa.

Tiiti ja minä puolestamme lähdemme pohjoiseen päin metsästämään niitä koulutavaroita Kokkolasta, hakemaan Hermannille Pietarsaaresta (juuri tiettyä tietyn merkkistä ja tietyn väristä ) kylpyammetta ja noutamaan Pietun koulultaan Teerijärveltä kotiin viikonlopun viettoon.

http://www.youtube.com/watch?v=pCvV5qSmTa4

eli sekä Lova että Hermanni (muiden muassa) kunnioittivat Tönöä läsnäolollaan päivällisaikaan.
Joku jo kommentoikin, että Lova alkoi välittömästi näyttää niin "isolle" Hermannin synnyttyä....
Kuvissa iso tyttö pitää sylissä pientä poikaa:

Ja perään muutama ruokakuvakin.
Ensin kanaviillokkia neljälle. Tuo "neljälle" ei varmaan lukijoistani kuulosta oikein miltään, minua itseäni se jaksaa huvittaa. Siitä, kun tässä talossa on kokattu niin pienelle sakille on aikaa.
Itseasiassa en ole varma onko niin käynyt koskaan (siis useampia kertoja putkeen)?
Meitä oli aikanaan viisi jo silloin (ja odotin Oskaria) kun tähän muutimme... Ja vuosi sen jälkeen meitä olikin sitten kymmenen (plus kaksi)... ja...

Toinen kuva on salaattisiskoksista, jotka pykäsin skypen irroitettua otteensa. (Työneuvottelu sujui yllättävänkin hyvin siten, samoin kuin jutun kirjoitettaminen pelkän mailihaastattelun kautta. Kohta ei tarvitse mummelin korpikuusen kannonkolostaan poistua enää lainkaan? Siellä on koti ja siellä on peti ja mummilla pehmoinen olo.)
Oikeanpuoleinen salaatti tarjoiltiin lasagnen lisukkeena.
Toinen puolestaan, eli hedelmäsalaatti, meni tarjolle jälkkäriksi (vaniljakastikkeen kera):

Jokohan ruokakuvat nyt sitten riittäisivät vähäksi aikaa?
Olen imarreltu kiinnostuksesta, mutta se tuntuu vähän hassulle: Samanlaisia arkiruokia lie useimmissa suomalaisissa kodeissa...

Riku kävi hetken hoidossa sillä aikaa kun Mii ja Marko kärräsivät tavaraa.
Veivät sitten pojan ohella hoidossa olleet kalat ja kasvit. Etenkin ekojen suhteen olen helpottunut. Kaitsulle tai Kultsille , jommalle kummalle, oli kasvamassa pahka päähän ja pelkäsin että se tekee kultakalaharakirin tai jotain vastaavaa... Ja sitten minut tietenkin haastetaan perheoikeuden eteen ja tuomitaan (huom: syyttömänä!) kalanmurhasta.

Ande ruuvasi uudet sängyt kasaan lasten huoneessa. Sieltäkin voisi nyt kuvata, mutta taidanpa odottaa siihen, kunhan viikonlopulla saan uudet päiväpeitteet ompeluun. Vanhoista huovista ajattelin...

Kävimme tekemässä täsmäiskun Keijolaan (vähän siivousta, enemmän Hermanninpalvontaa) , kaupassa ja sen jälkeen Oskun verstaalla hakemassa niitä Pietun maalaamia huonekaluja.

Sama kuvin:

Tuohon palliin tulee vielä jotain koristemaalauksia, jahka saan aikaiseksi:

Ja kaappia (huutokaupasta kesäkuussa http://www.viipaleita.net/blog/satu/index.php/2010/06/13/aarrekuvia ) oli tavallaan vähän sääli maalata, mutta siinä oli sen verran kosteusvaurioita kannessa, että Pietu joutui tekemään koko päällisosan uusiksi - mikä sitten puolestaan ratkaisi pintakäsittelyn. Tiitin huoneeseen meni:

Nyt menen tekemään sen viillokin - neljälle. Potut kiehuu jo.
Päivällisaikaan on sentään sitten syömässä 10+ henkeä eli sen kokkaaminen tuntuu mielekkäämmälle...
Tekisikö jälkkäriksi silloin uuniomenoita vai onko se lasagnen kanssa liian raskasta...?

Ja SILLOIN kun alkaa moisia pohtimalla pohtia, huomaa että on aikakin palata töihin ja kouluun?

Ei tarvitse. Se vanha (vähän käytetty, melko uusi) nimittäin pääsi kuin pääsikin lopulta perille odotettuaan korvaavaa bussikyytiä Tervajoen asemalla aikansa ja vähän ylikin. Tällä kertaa VR:llä hajosi veturi. Edelliset myöhästymiset ja kiertoreitit ovat johtuneet siitä että on ollut talvi, kevät, kesä tai syksy... tuullut, paistanut aurinko, satanut lunta tai vettä, ollut satamatta lunta tai vettä... jne.
Jollain lailla minä vielä tajuan nuo myöhästymiset , hajoamiset jne.
Mutta VR on päässyt viime vuosina usein uutisiin myös luvattoman huonosta palvelusta; on heitetty alaikäisiä nuoria junasta asemille, millä ei lipunmyyntiä, ajettu ihmisiä yöllä asemilta pakkaseen, juoksutettu vanhuksia ja pikkulasten kanssa matkustavia kovassa helteessä yms.
Siihen ymmärrys ei enää riitä.
Jokin mättää.
Pahasti.

Heikki kuitenkin pääsi kuin pääsikin Ouluun.
Ja tänä aamuna pääsi Pietu matkaan.

Minulla edessä rauhallinen päivä äitelöinnin, sisustuksen ja mummutuksen parissa.
Iltapäivällä tosin muutaman tunnin työtyörupeama, mutta hyvällä onnella sekään ei ihmeitä vaadi.

Sitä ennen kämppä kuntoon ja ne Pietun maalaamat kalusteet Oskun verstaalta kotiin. Palli ja Tiitin lipasto ovat mahdollista koristemaalausta vaille valmiit. Sängyt kuulemma tarvitsevat vielä kerroksen tai kaksi maalia eli ne saavat odottaa lauantaita.
Jere on moisesta vain tyytyväinen.
Hänen mielestään on kovin mukava bunkata lastenhuoneen lattialla "patjasängyssä".
Kun laitttaa patjoja monta päällekkäin on melkein kuin olisi Prinsessa ja herne-sadussa.
Vai pitäisikö sanoa prinssi ja herne?

Keijoa ja Hermannia aion myös käydä katsomassa - tiskiharja tanassa.


Mimmilään asti ehkä ei... vaikka siellä olisi paljon kuvaamista.
Ovat olleet Markon kanssa tosi ahkerina; maalanneet ja nikkaroineet vaikka mitä! (Mm. Rikulle uusi iso hiekkalaatikko, pyykikuivaustelineet, puutarhakalusteet jne)
Eilen olivat toisaalta jo aika zipissäkin kaikesta touhusta, muutosta ja muusta. Ehkä anopin vierailua enemmän (ihanuus, jota jokainen vävy luonnollisesti arvostaa hillittömästi) olisi heille iloa siitä, jos houkuttelisin Rikun mummilaan yökylään...

Kun ei ole mitään uutta kuvaa tältä aamulta, niin tähän loppuun jotain eiliseltä.
Ensin Lova joka oli muutaman tunnin illansuussa mummoa vahtimassa sen aikaa kun isänsä ja äitinsä kävivät mustikassa.
(Aikoo tulla tänäänkin)
Ja sen alla eilinen päivällinen. (Broiskua ja thaiwokkia)
Oli tosi hassu olo kokata vain neljälle!

Noista kokkauksista muuten. Sain suloisen kyselyn taannoin. Kirjoittelin jossain vaiheessa yhdelle keskustelupalstalle meidän ruokalistojamme ja siitä tuli yllättävän suosittu aihe (ei siis vain minun vaan kaikkien kirjoittelijoiden jutuista).
Sittemmin olen jäänyt sieltä pois ja topickin kuollut.
Nyt sitten muuan ihminen kirjoitti kaipaavansa niitä "ruokavinkkilistoja" ja etenkin sitä miten edellisen päivän päivällinen osittain kierrätetään seuraavan päivän lounaaksi.
En palaa sinne palstalle, mutta tällä kertaa voin vinkata:
Loput eilisen kanoista tehdään tänään lounaalla kanaviillokiksi.