Aamulla lähti Tiiti isojen kouluun (eka päivä yläasteella).
Haikeaa ja jännittävää.

Minä puolestani äitelöin ja kotihommin.
Spelttisämpylöitä pykäsin aamiaiseksi:

Ja kun taikinasta tuli vahingossa liian iso Tönöläisten yhdellä aamiaisella syötäväksi, käärin osan köökiliinoihin ja kiikutin lämpimäisiä myös Tandelaan ja Keijolle. Tanjalla länttäsin lämpimän nyytin vain ovella Anden käteen, mutta Keijolassa vietin muutaman tovin Hermannia hellien niin että Minttu sai rauhassa syödä oman aamiaisensa ja käydä suihkussa jne.
Pikkumies oli virkku ja seurustelevainen. Jos tuolla lailla flirttailee jo yhdeksänpäiväisenä niin mihin sitä vielä ehtiikään!
Sinne sitten jäivät tissittelemään, kun mummi jatkoi matkaansa kauppaan ja ekopisteelle.

Nyt olisi sitten seuraavan parin tunnin ajan vuorossa tuota:

Jos vaikka saisi aivonsa heräämään kesänhorroksestaan...

vaan se löytyi Minjan ja Markon talon pannuhuoneesta!
Nyt kunniapaikalla meidän olkkarissa:

En sitten ommellut tänäänkään - ainakaan vielä.
Ensin innostuin aamupäivällä siivoamaan. Ja sitten ryhdyin kokkaamaan, äitelöimään ja mummuttamaan.
Suih sanoi aika ja sujahti matkoihinsa ja yhtäkkiä ollaankin menossa jo myöhäisessä iltapäivässä...

Ekassa kuvassa niitä kokkauksia eli uunikalaa (pottujen ja salaatin kanssa) tänään:

Hermanni ja Keijo päiväkävelivät mummolaan. Olivat jotenkin niin onnellisen oloisia kiivetessään kotitietä mutkalta Tönölle, että minäkin aloin hyristä hyvää mieltä.
Retrovaunut vievät ajatukset menneisiin vuosikymmeniin ja ovat jollain lailla "suloisen viattomat", jos niin voi vaunuista sanoa?
Vielä onnellisemmalta kuulosti kun Keijo kertoili siitä, kuinka olivat toissayänä olleet valveilla ja goosailleet kainaloisina - juuri silloin kello 1:37, jolloin Hermanni täytti kokonaisen viikon.
Melkein harmitti ettei ollut hokannut antaa heille yhtä tähtisädetikkua - oman pienen kahdenkeskisen ilotulituksen pitämiseen.


Ekassa kuvassa kahdesta nojatuolista yhteen käännetty varakätkye (toimi aikanaan samoin Lovalle) ja tokassa kätkyen naureskeleva kuluttaja:

Ruoan jälkeen kutsuimme myös Tanjan, Anden ja Lovan kahville ja kanelipullille. Näitä kuvia Lovasta pusuttelemassa isiään on kymmeniä enkä millään meinannut osata valita niistä muutamaa esille. Mielestäni JOKAINEN on aivan ihana:

Otin kuvia myös isommista (Wilmasta, Jerestä, Jessestä ja Rikusta) käymässä mandariininkuorisotaa pihalla, mutta kameran asetukset olivat väärin ja kaikki kuvat paloivat puhki. Pitää ottaa myöhemmin uusia, sillä hekin, aivan kuin pienetkin tuntuvat kasvavan ihan silmissä. Valokuvat eivät pysäytä aikaa, mutta tallentavat hippusia myöhempiinkin nautiskeluihin.

Pietu tuli ja meni. Oskari, Anu ja Jesse veivät hänet koululleen.
Öjan kautta ajavat ja käyvät moikkaamassa isoisovanhempia sekä poimivat samalla reissulla Jalometallista paluuta tekevän Heikin Kokkolan asemalta. Logistiikka pelaa.
Rikunkin kävi Mimmi noutamassa.

Kotona enää Tiiti, Wilma, Jere ja minä.
Tiiti järkkää huonettaan ja suunnittelee ensi viikon kouluasuja.
Kaksi pienempää pitävät olkkarissa koirakoulua leikkikoirille.
Minä puolestani yritän päättää tekisinkö jotain vai olisinko vain?

Oikoluin aamulla yhtä työjuttua odotellessani sämpylätaikinan nousemista (leivunlauta pääsi käyttöön taas) ja sieltä bongasin tuon otsikossa olevan lauseen.
Mielestäni se on aivan ihana, hymyilytti pitkään.
Mikä olisi vastaava auringon hellekäyttäytymisestä?

Ja kun en niitä sämpylöitä jaksanut kuvata, niin moisen sijaan parin päivän takaisia kuvia Hermannin ekasta kylvystä ja Flexi Bathin Virallisista Käyttöönottajaisista:

Lupasin huutokauppakuvia ja tässä niitä sitten tulee.
Ensin huutokauppa-alueelta:

Ja sitten omia ostoksia:

Tämä vanha kapsäkki saanee uuden elämän lasten askartelutavaroiden säilytyslootana. Minulla on siinä hommassa tällä hetkellä vanha (mikalta saatu) työkalulaatikko, mutta se on liian pieni joten olen joutunut ottamaan Ikean muovipurkkeja avuksi - ja sellaisia, vaikka ne ovatkin funktionaalisia, ei halua pitää missään esillä. Toisaalta askarteluvälineiden PITÄISI olla aina, ellei nyt ihan esillä niin ainakin helposti käsiin saatavilla...

Tämäkin huonokuntoinen hylly menee lasten käyttöön. Se on laadultaan mitä on ja kestävyyteenkään en kovasti luota (materiaalina vanhat hedelmälaatikot, pohjassa yhä "Fruitas Rio Negro"-leima), mutta hintaakaan ei ollut kuin yksi tai kaksi euroa. Sen uskaltaa hyvin maalata ja vähän tuunatakin ... ja sitten se muuttaa leikkimökkiin astiakaapiksi.

Nämä minä bongasin yhden kasan päältä ja mietin että noille on koulujen alettua taas tarvetta. Kahteen kokonaiseen euroon nousi hinta yhteensä:

Ja kun edelliset huusi itselleen niin kaupan päälle sai nämä:

Kaupanpäällisistä voisi erikseen mainita vaikka nämä kaksi:
Ensimmäinen tuskin on menettänyt lainkaan ajankohtaisuuttaan?

Ja tokana Mogwli ennen Disneytä (kirja vuodelta 1919) - ajatus joka varmaan monelle nykyajan lapselle ja nuorelle on melkoisen bizarre:

Tätä viimeistä, tai tällaista, minä olen jo vuosia suunnitellut kotiin, mutta aina on ollut jotain muka tärkeämpää perheen timpureilta tilattavana.

Ja sama ostos sitten muutamaa tuntia oston jälkeen, pestynä, öljyttynä ja in action:

Tuommoisia tuli:

Pikkuväki nukahti iltasatujen jälkeen, Tiiti palaa juhlista reilun tunnin päästä, Pietu tansseista aamuyöllä, kämppä on suht siisti ja puhelinkin pikkuhiljaa vaiennut.

(Paljon mukavia puheluita, osa suorastaan hilpeitä, on tullut illan mittaan; siskolta, Keijolta, Mimmiltä, Heikiltä jne.)

Nyt alkaa mummelin oma aika.
Chattia vai kirja?