Minä luen, äitelöin, mummutan, kirjoitan, siivoan, kokkaan ja olen luullakseni olemassa.
Ei ihmeitä ja ajatuksetkin, se vähä mitä niitä ylipäänsä pään läpi sujahtelee, ovat enteröintikelvottomia.

Kuvassa Niko pihapäikkäriasussaan. Makuupussinsa kuulemma ON niin paksu, ettei tarvitse villasukkia tms. Siksi kintuissa moiset mummonmittaiset... sillä eikös se kuulu mummojen toimenkuvaan olla uskomatta äitejä ja jos jotain niin tahdon ehdottomasti olla Kunnon Mummo?

Lova ja Niko siis päivän hoidossa.
Jere, Riku ja Wilma pihalla.
Mii ja Marko ovat kaivamassa autoaan ojasta Jöralantiella (joka ei muuten ole sen kummemmin kunnan, valtion kuin yksityisenkään tie vaan kuuluu lultavasti lähinnä maahisten kunnossapitovastuille. Tämä selvisi kun yritettiin saada tiestä vastava järkkäämään auton esiinkaivuu.)
Pojat lähtevät sitten jossain vaiheessa noiden autoarkeologien kanssa Jöralaan tapaamaan Markon uutta "tyttöystävää" (joka on tumma tulinen ja suomenruotsalainen).
Heikki paiskii töitä työhuoneessaan ja Milla tekee toisella koneella power pointia.
Tiiti nilkutti aamulla koululleen henkisesti ja fyysisesti kaivovammautuneena. Ekaa vakavasti, tokaa sinikeltaisin mustelmin.
Pietu Tandelassa väsäämässä vintin remppaa. Tai - niin kuin se oikeastaan muotoillaan - rakentamassa Lovalle omaa pent housea Krokvik-Storbackan Nygatanin residenssiin.
Minun pitäisi töihähdellä (sairaspäiväraha palkan korvikkeena menee lähinnä huonosta vitsistä, enkä ollenkaan luota sähkölaitoksen, kunnan, vakuutusyhtiön yms. sellaisten tahojen, jotka kuvittelevat minulta tässäkin kuussa kymmenyksensä saavan, huumorintajuun.)
Ja muut kuka missäkin, mitäliemitäkin tekemässä tai tekemättä olemassa.

Alla Ginan eilen ottamia kuvia kampaamoreissulta: