Tiiti tippui kaivoon jossain Norrvallalla, mutta ei loukannut itseään kunnolla muuta kuin itsetunnon osalta. Siltä osin haavat ovat kuulemma syvät, syntynyt vamma elinikäisesti rampauttava ja kalkki katkeraa.
Mii ja Marko kävivät tekemässä brunssin ja noutamassa luonani yökyläilleen poikansa.
Aura-auto skidnappasi muksujen heitteillejätetyt sukset ja sauvat, mutta Heikki onnistui mittaavien oja-arkeologisten kaivausten jälkeen lopulta löytämään ne, mikä tekee hänestä liki Indiana Ylipaavalniemen.
Lova leikki mummunsa kanssa päivän ja osaa laskea suomeksi pidemmälle kuin ruotsiksi. Jälkimmmäistä puhuu vanhempiensa sekä tätiensä ja enojensa kanssa, ensimmäistä minun ja vaarin. Ensimmäinen on siis tärkeämpi tunnekieli ja jälkimmäinen varattu humpuukijuttuihin?
Pietu on työharjoittelussa Vöyrillä kuusi (?) viikkoa joten Antoniakin tuli yöksi. Töihähtelyjensä jälkimainingeissa poika parhaillaan ruuvaa varaosia hiiribaarivaurioista kärsineeseen astianpesukoneeseen.
Anu soitti ja vahvisti neljä kampaamoaikaa keskiviikolle.
Essee etenee ja suomalainen taidepolitiikka jaksaa melkein huvittaakin.
Siinä se.
Suurinpiirtein ja jota sekä kuinkin.
Huomenna on luultavasti uusi päivä.