joka ei oikeastaan johdu niinkään siitä, ettei olisi kirjoitettavaa vaan pikemminkin siitä, että sitä on liikaa: Ei ehdi eikä jaksa tarttua kaikkeen ja valinnanvaikeuden edessä ei sitten lopulta tartu yhtään mihinkään...
Sekin varmasti on vaikuttanut, kun kamera oli tovin pois pelistä:Arjen pienet onnenaiheet jäävät mainitsematta kun ei ole kuvia joiden tekstiksi niistä kertoa.
Koneet kuitenkin jälleen iskussa, joten tuo asia korjannee itse itsensä.

Työtöitä on kertynyt enemmän kuin aikoihin, mikä sinänsä oikein mukava asia anorektisen pankkitilin kannalta ajatellen.
Toisaalta työn alla on myös seminaarityö ja viikon päästä isohko tentti.
Siihen päälle äidin lähestyvät pippalot, kaaosta hipova tönö, äitelöinti, mummutus, harrastelukset sun muut ja kun jossain välissä pitäisi ehtiä parisuhteellistelemaankin eikä haitaksi olisi ihan itseäänkin väliin virkistää&akkujaan ladata, niin sitä sitten hetkittäin kaipaakin kovin kipeästi vuorokauteen vähintäänkin muutamaa (kymmentä) tuntia lisää.

Nyt näin.
Ja sitten tulee taas aikanaan tahi hetikohta toisia aikoja ja sitten toisin.
Se lie sitä, mitä sanovat elämäksi?