nauroi anoppi äsken puhelimessa, kun kerroin Wilman viimeisimmistä huolenaiheista.
Pimu nimittäin mietti valitessaan illalla valmiiksi seuraavan päivän eskarivaatteita, jotta "Voiko tämän laittaa vai olenko jo käyttänyt tätä tarhassa?"
Eskaria on nyt ollut reilun kuukauden, joten antaa aika hyvän kuvan neidon vaatevaraston laajuudesta, ellei vielä ole kahteen kertaan samaa asua sinne päälle pukenut ?!

Minä en ole koskaan ollut kovin vaateorientoitunut, joten välillä melkein hirvittää Arjan ja Wilman innostus.
Ja samaan aikaan kyllä hellyttääkin. http://www.viipaleita.net/blog/satu/2011/07/26/hyvaa-kannattaa-odottaa

Arjan varsinainen puheluaihe koski kuitenkin eilen postaamaani videota pimun tekemästä kirjasta.
Olen samaa mieltä : Ihana oli ja on. Tulen visusti säilyttämään molemmat muistoinani, niin kirjan kuin videonkin.

Ja sitten toiseen vaateaiheeseen. Vähän vakavampaan.
Useimmat taitavat muistaa Sirkun postauksen muutaman viikon takaa.
Silloin hän olisi aloittanut keräyksen yhden väliaikaisesti tiukoille joutuneen nettiystävänsä auttamiseksi.
Homma kuitenkin kariutui byrokratian kiemuroihin.
http://sirkunkotona.blogspot.com/2011/09/keraysasian-jalkipuintia.html

Tahdonkin nyt muistuttaa kaikkia, että byrokratian voi toki halutessaan ohittaa.
Nöpöstiinan lipastossa on tarjolla vaikka mitä kaunista kohtuuhintaan.
http://nopostiinanlipasto.blogspot.com/

Minä itse ostin nuo ja hyvin lämmittävät - niin jalkoja kuin mieltäkin!

Ja loppuun kuva lounaasta. Voiko pyttipannua arkisempaa pöperöä löytyäkään?
Ja hyvin teki silti kauppansa: