eli Wilma liittyi tänään paikalliseen lasten kirkkokuoroon. On nyt notdragare.
Harjoitukset kerran viikossa (futis loppuu talveksi ja pojilla muskari, joten tuo ilmoitus sattui varsin sopevasti silmään.) ja pimu RAKASTAA esiintymistä!

Minä taas jälleen kerran valtasin itselleni tittelin "Mummo, joka ei osaa sanoa ei".
Minulla oli pienet hoidossa ma-ke ja siksi olin periaatteessa oikeutettu kouluilemaan loppuviikon (ja muita enemmän ensi ja sitä seuraavallakin viikolla.)
Tänään sitten Keijo soitti, että haluanko joustaa lisää ja ottaa Nikon ja Lovan huomennakin, kun hänen ja Tanjan niin, niin tekisi mieli Treelle Ikeaan.
Ylipuhumiseeni meni noin 30 sekuntia ja pakko myöntää, että välillä nauratan itseänikin.
Toisaalta ensi viikolla ja sitä seuraavalla ei ehkä enää välttämättä naurata, kun alkaa näkymään aikataulujen ureointi...

Pitää yrittää lueskella kotoa käsin.
Ainakin päikkäreiden ajan.

Blogikuvaksi päivän muonaostokset: