Toukokuu 2012
Ma Ti Ke To Pe La Su
 << <   > >>
  1 2 3 4 5 6
7 8 9 10 11 12 13
14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27
28 29 30 31      

Suosikit

Blogeja

Reinavate
Elma-täti
Kuplia
SatuSanna
Annika
Silmukatti
Tildan1962
Wempula
Vesivaskooli
SusuPetal
Adan äiti

Muut sivustot

Apteekkini
Vaasan yliopisto
Vöyrin kunta
Kiasma
Emma

Viimeksi luettu

Dan Brown: Kadonnut symboli

Roland Barthes: Tekijän kuolema

Jûrgen Habermas: The Future of Human Nature

Leo Vílen: Kaksi reikää sydämessäni

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli

« Aamupalalla 5 pikkuihmistäLisää arjen pieniä iloja »

Minä en pidä syksystä

Minä en pidä syksystä

Se on aikaa, jolloin tiedetään valon pakenevan ja kaiken kauniin kohta kuolevan.
Se on aikaa, jolloin sielu muistuttaa, että kohtaa alkavat kovat, kylmät ajat.
Kohta alkaa Mustaviittaisen valta - eikä mikään, mitä "sinä surkea mummeliparka" keksit tai teet, voi sitä muuttaa.
Se on haarniskan päällepukemisen aika ja jo pukiessaan tietää haarniskansa liian ohueksi ja taistelutaitonsa vaillinaisiksi...

Mutta on se hittovie välillä kauniskin!

Kuva verannalta.
Lyhdyt sain viime vuonna joululahjaksi.
Meille on noiden ohi turha tänä yönä kenenkään mustassa viitassa yrittää!

Pysyvä linkki 11.09.2011 22:40:00 , kirjoittaja satu Sähköposti , 329 katselua, Viipaleita,

3 kommenttia

Kommentti lähettäjä: Maija [Vieras]
Onpa tosi kauniit lyhdyt!
12.09.2011 @ 07:20
Kommentti lähettäjä: kupla [Vieras]
Mulle syksy on suuren armahduksen aikaa : niin ihanaa kuin eläinten ja pihan kanssa touhuaminen onkin, niin se tottavie on myös raskasta (minulle). Valoisaan aikaan ei osaa pysähtyä ollenkaan ja työthän ne ei tekemällä (meiltä) lopu. Syksyn ja pimeän tullen sitä saa luonnolta armoa, että mee nyt sisälle siitä käkkimästä kun et mitään näekään :) Ja sielu ja ruumis lepää, uutta kevättä kuitenkin jo odotellen. Se on sopivan kaukana, mutta tulossa kuitenkin.

Kupla
12.09.2011 @ 14:14
Kommentti lähettäjä: Reine [Vieras]
Mustaviitan pelosta huolimatta, minäkin olen syksyn ystävä. Tämä syksy on vielä erilainen kuin mikään ennen. Joudun kohtaamaan itseni päivittäin yksin. Se on pelottavaa, kuin tyhjyyteen hyppäisi. Pieniä valonkipinöitä siinä tyhjyydessä kuitenkin on ja toiveita saada maata jalkojen alle. Noin yleisesti ottaen, minun vuoteni alkaa syksystä. Läkähdyttävä kuumuus on ohi ja olen täynnä energiaa.
12.09.2011 @ 14:51

Jätä kommentti


Sähköpostiosoitettasi ei näytetä sivustolla.
HeikkoErinomainen
(Rivinvaihdot muutetaan <br />-merkinnöiksi)
(Seuraavalle kommentilleni sivustolla)
(Salli käyttäjien ottaa sinuun yhteyttä viestilomakkeella. Sähköpostiosoitettasi ei paljasteta.)