Eli Wempula ( http://hullusirkus.blogspot.com/) antoi minulle tällaisen palkinnon ja oikeuden antaa se Hankalan Haasteen kera seitsemälle blogille eteenpäin:

Valitsen ei-missään-tärkeysjärjestyksessä ekana mielenpieleen pulpahtavat seitsemän eli
Reine: http://reinavate.wordpress.com/
Cistan: http://cista.vuodatus.net/
Anun: http://oldskasikasi.blogspot.com/
Alman: http://enkunalma.blogspot.com/
Savolaisen suurperheen: http://atlin-atlin.blogspot.com/
Takaisin Suomeen muuttaneet: http://siivu.vuodatus.net/
Saran: http://oravankoti.blogspot.com/

Ja haaste oli esittää seitsemän tunnustusta.
Ensin ajattelin mennä lonkalta ja sanoa vain jotain hupsua, kevyttä kenttäkivaa.
Sitten iski piru ja päätin että enpä (tällä kertaa) menekään yli siitä, mistä aita on matalin, vaan yritän Oikeasti Tunnustaa:

1. Olen kaiken tekemiseni ja olemiseni alla jossain syvällä koko ajan hirvittävän, kamalan väsynyt itseeni eikä minulla ole aavistustakaan onko se pohjimmiltaan fyysistä vai henkistä. Välillä mietin, voivatko atomini uupua pysymään molekyyleinä tms ja voinko siten yksinkertaisesti hävitä .. pfuff... noin vain?

2. Minä puhun eniten ihmisille, jotka ovat kuolleet, osa jo vuosikymmeniä sitten. Joku voisi ironisesti kuitata tuon johtuvan siitä, etteivät kuolleet väitä vastaan tai moiti, mutta voin vakuuttaa että minun kuolleeni ovat paljon teräväkielisempiä kuin yksikään elävä.

3. Minun on vaikea kirjoittaa mitään vakavampaa omaa tekstiä nykyään (edes maileihin), koska olen tullut jotenkin liian tietoiseksi siitä, miten valtavia maailmoja jotkut sanat saattavat kätkeä sisälleen. Mitä jos joku niistä tulee lihaksi...?

4. Olen aina ollut jossain määrin esteetikko, mutta nyt se on lyömässä yli. Tulen ihan fyysisesti pahoinvoivaksi (ahdistun, en pysty keskittymään mihinkään saatikka rentoutumaan) jos kotona on sotkuista ja koen, että sairastun ellen saa olkkaria pianpianpian sisustettua uusiksi.
En enää vain halua vaan TARVITSEN kauniin kodin.

5. Luen kirjoja puoleenväliin ja sitten kun olen arvannut lopun, käännän sen esille ja tarkistan menikö se niin kuin arvasin. Jos meni (ja aina menee - mikä johtunee siitä että luen aika simppeliä kirjallisuutta) lopetan lukemisen ja kirjoitan mielessäni tarinalle aivan toisenlaisen lopun.

6. Iltaisin kun lisään viimeisiä kertoja puita takkaan, poltan runot, jotka olen päivän mittaan kirjoittanut kuittien ja ostoslistojen yms taakse. En kestä tapaani väärinkäyttää sanoja joten hävitän todistuskappaleet.

7. Olen koko ajan vihainen. Itselleni.