Kaikki pikkulapset olivat hereillä, kun aamulla lähdin töihin ja se teki lähdöstä tahmaista. Oli olo, että niin niin paljon mielummin olisi jäänyt halipusutteluihin ja kotitöihin.

Toisaalta eilen siinä vaiheessa, kun Tönö peittyi rapaan ja leivänmurusiin noin 15 minsaa sen jälkeen kun olin sen imuroinut, luutunnut ja kuurannut lattiasta kattoon, oli olo, että kolme "vapaa"päivää viikossa on ihan kylliksi, enempää ei jaksaisikaan!

Pietu on kotona tämän päivän (tosin iltapäivällä tulee puukuorma eli poissa vahtivahvuudesta muutaman tunnin kun latoo sen liiteriin) ja Miikin on menossa Tönölle avuksi. Silti nostan virtuaalisesti Annelille hattua, kun jaksaa lapsia kokokaikkipäivät ja omaa pienimmäistään usein halki levottomien öidenkin. (Titus ei nuku kovin pitkiä pätkiä kerrallaan)
Minusta EI olisi siihen.

Tänään on tarkoitus kuluttaa päivä varsin tarkkaan Wordissa.
Literaalinen viikatemies kulkee kannoilla hönkien kylmää niskaan ja hiljaa mumisten lähestyvistä deadlineistä.

Ja huomenna sitten vaihteeksi ihan oikeaa vapaata eli pikkulapset menevät Mimmilään, Pietu Okkilaan ja Anneli Tituksen kanssa Keijolaan. Saamme Heikin kanssa iltapäivän, illan ja yön hallita&vallita Tönöä ihan kaksin; saunaa, leffoja, hyvää ruokaa, lemmiskelyä jne.
Tulee todella, todella tarpeeseen.