Pallottelevainen olo oli taas aamulla kun ajelin kaupunkia kohti (haettuani ensin Nikon, Keijon ja Anden) Mielessä rustasin koko ajan muisti- ja "to do"-listoja:
- Tämän viikon labrat ja sairaalat.
- Lasten kerhot (Soita ja kysy saako Katikin tulla kerhoon!) ja niihin liittyvät lelupäivät, eväät, vaatteet jne.
- Kaupungissa juostavat asiat; virastoja ja kirjastoja ja ...
- Kotiin muistutussoitot että Tönö pitää hiljentää Heikin skypettämän aamupalaverin ja toisaalta iltapäivällä haastattelun ajaksi.
- Rikun huomiset synttärit.
- Työlistat ja materiaalikeruut.
- Koululla uusi tenttilista edellisen kusettua.
- Yms.

Lopulta töissä puolikkaan ämpärin kokoinen kuppi kahvia, tavaroiden pinoaminen nenän eteen ja yhtäkkiä on kuin olisi jonkinlainen rauha laskeutunut mummeliin. Lutherin sanoin:

"Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon."

Eli kolmeen asti teen töitä, tasan tarkkaan sen mitä ehdin,en enempää,enkä vähempää.
Sen jälkeen ne muut asiat siinä määrin mihin pystyy.
Mitä sitä stressaamaan...

Blogikuviksi kaksi eilistä otosta. Ensin Niko iltakylvyssä ja tokana Ginan kuvaamina muusi ja eiliset jauhemaksapihvit. (Iltapalaksi tein lihapiirakkaa saksanhirvestä ja se onnistui niin hyvin, että palaa vielä menyylle joskus.)