| « Meillä hengitetään | Ilta tuli, ilta meni » |
Heikki on hengenvaarassa
Heikki on hengenvaarassa
Minulla on jo jonkin aikaa ollut hartiaristiselkäjumitusta, johtuen lie eniten koulun yliaktiivisesta ilmastoinnista. Saa tosissaa suojata harteitaan , jumpata ja venytellä tuon tuostakin pitkin päivää ja silti aina tuntuu olevan jokin asento, joka vihlaisee.
Erityisesti selän ja niskan päälle käy veto ja tämä on ongelmallista, koska Heikki nukkuu mieluiten ikkuna auki. Olemmekin siis päätyneet kompromissiin eli normisti minä suljen ikkunat hänen nukahdettuaan ja se siitä.
Eilen nukahdin minä ensin. Ja heräsinkin ensin. Viiden maissa. Hetken aikaa luulin halvaantuneeni. Mikään oikealla puolella ei toiminut, ei käsi, ei jalka, ei mikään! Seuraavaksi tajusin, etten voinut olla halvaantunut, koska sattui niin stnasti. Mikään ei liikkunut, mutta hengittäminenkään ei oikein onnannut. Joka paikkaan otti kipeää, oikeesti niin lujaa etten äkkispäätä muista ikinä ennen noin sattuneen. Olisin parkunut ääneen, ellei sekin olisi ollut liikunnallisesti liian vaativaa puuhaa. Se saakutin ikkuna oli ollut auki koko yön ja tuullut suoraan paljaaseen selkääni! "Sori, unohdin" tuumi Heikki surkeana.
Ikinä minulla ei ole mennyt niin pitkään pukeutumiseen ja alaspääsemiseen. Vielä nytkin, vaikka olen syönyt törkeän yliannostuksen Pandolia ja uittanut itseni Mobilatissa, tuntuu, etten löydä ainuttakaan asentoa, jossa voisi tuskitta hengittää. Tavallaan lie Heikin onnikin se. Jos voisin liikkua niin kenties kiusaus hänen kuristamiseensa kävisi liian suureksi... Nyt ei ole puhettakaan että saisin oikean käteni niin ylös kuin hänen kaulalleen ja yhdellä kädellä ei - luullakseni- voi kuristaa ketään.
Muun hyvän päälle töissä ja koululla pari ihan pakosta hoidettavaa asiaa tänään. Huonoin mahdollinen päivä ottaa sairaslomaa. Puhelin on käynyt koko aamun kuumana kun olen delegoinut niitä pakkoja muille, koska minä en todellakaan pääse mihinkään tänään.
En t o d e l l a k a a n.
Edes veskikäynti ei onnannut...
MONI epäilemättä rakastaa minua tänään, kun olen soitellut kuudesta eteenpäin ja pyytänyt palveluksia ja kerännyt vastapalveluksia. Ehkä joku heistä tahtoisi harrastaa sitä perheväkivaltaa, mihin minun käteni ei nyt nouse...
:>
7 kommenttia
mää vallan luulin heikin makavan letkuissa jo valkeiden lakanoiden välissä..
pitää kehittää heikin patjan alle äänilähde joka rääkäsee heti kun sen päälle laskeutuu.. Muista ikkuna muista ikkuna, jos ikkuna on auki siis, ja tietty sammuu kun ikkuna menee kiinni, ja ajastuskin ois hyvä.
Enköhän mää tuu, kunhan viralliset jutut saan tehtyy.
Pärjäämistä tässä toivottelen kun en muutakaan osaa, ja pitkää pinnaa sen sietämiseen ettei itse pysty
Koitahan saada itsesi vertymään levolla ja lääkityksellä.
Pitää vielä kysymän että mitä noi sun kinnkkunyytit pitää sisällään?
(kait niissä on kinkkua...?)
Näyttäävät nimittäin niin herkullislta että näppis on vaarassa lainehtia.
Vaikka, tiedän tunteen liiankin hyvin, kun selkä on sökönä
(nimimerekillä sairasloma 8/11).
Samaa katsoin, kuin Hannakin, josko saisit reseptin väsättyä. Voisin kokeilla.
Voimia ja vetreytymistä!
Noissa kinkkurullissa oli sisällä papua, porkkanaa (esikeitin ne), purjoa, paprikaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Jälkiviisaana sanoisin että kannattaa ehkä vaihtaa aurinkokuivattu tomaatti tuoreeseen ja lisätä vaikka aavistus chilitahnaa. Olivat vähän mauttomia minun makuuni.
