Minä sain kuin sainkin tehtyä kaikki työtyöt mitä pitikin, siivottua koko mörskän ja ehdimpä vielä uimaankin pikkuväen kanssa. Näin jälkiviisastellen oli hyväkin että W aamulla surahteli. Jos olisin mennyt kaupunkiin niin tässä vaiheessa iltaa olisin vätystyneempi kuin ikinä ja luultavasti kiukkuinen kuin ampiainenkin, koska Tönö kukkisi kaaosta...

Nytkin on takki tyhjä, mutta olo jotakuinkin itsetyytyväinen. Vielä jos silittäisi pyykit pois (Tuleekohan telkusta jokin joutava sarja?) ja pakkaisi huomiseksi niin olisi tienannut, ellei ihan taivaspistettä niin ainakin pojot Tahtomattaan Laiskojen Äitien suojeluspyhimykseltä?

Blogikuviksi otoksia Mimmilästä. Eli koirankopinmaalaajat urakoimassa:

Tuolla koirankopilla on pitkä historia. Tommy on sen aikoinaan, liki 20 v sitten oman metsän puista kuorinut silloiselle koirallemme, Epelille, hirsimajaksi. Sittemmin se palveli veljen koiran kotina ja vikat vuodet Kaustisella vierailevien koirien hotellina. Sieltä Mii ja Marko sen toivat, vaihtoivat katon ja lattian ... ja taas kelpaa?

Ja vikaksi kuvaksi pikakuva tämän vuoden ekasta räntäsateesta. Muksut olivat juoksemassa autolle kun ne muutaman hiutaleet leijailivat...

Lupaavat talvea, mutta ei kuitenkaan... ihan vielä. Ja hyvä niin. Minä haen talvirenkaat kaupungista vasta huomenna. :>