Saan tehtyä sen mitä pitääkin. Tönö on kuosissa, kokkaukset ovat onnistuneet (niin kulinaristisesti & vaihtelevuudeltaan, kuin ravintosisällöltään sekä esteettisestikin) ja noissa kahdessa ensimmäisessä olen jokseenkin aikataulussa. Jotakuinkin vetämätön olo silti. Ei oikein nappaa...

Huomenna lopetan työtyöt normia aikaisemmin, tulen kotiin ja laitan päivällisen valmiiksi ENNEN kuin menemme pikkuväen kanssa uimaan. Jos sitten ehtisi jotain muutakin illan mittaan kuin niitä "pakollisia".

Ja blogikuviksi Heikin otoksia pikkuväen puuhista pikkumetsässä.

Olen tietoisesti pyrkinyt laajentamaan pikkuväen arkireviiriä viime aikoina. Nykyään saa metsäänkin mennä (eikä vain pihalle niin kuin tähän asti) ihan itse ilman aikuisia tai vaikkapa lapsiporukalla. Olen nimittäin välillä pienoisella kauhullakin seurannut paria nuorten äitien keskustelupalstaa ja kavahtanut millaiseen liki pahoinpitelyä hipovaan lapsen ylisuojeluun osa heistä toisiaan kannustaa. Kaukana on lapsen kunnioittaminen moisesta! Ja kaukana on rakkauskin, vaikka ko. "äidikkeet" omimishaluaan taitavat sillä nimellä kutsuakin...

Mummeleiden on parasta purra huultaan ja istua kättensä päällä ollakseen yllyttämättä ihmisiä toistensa kimppuun, mutta jotain hyvääkin heistä seuraa: Olen tullut tietoisemmaksi moisen mallin olemassaolosta ja siitä kuinka helppoa siihen on sortua eli tavallaan pystyn aktiivisemmin itse asiaa varomaan.
:eiei: