Tuollaisen miehen minä menin aamulla herättämään koululleen (tai äitinsä koululle, jos nyt hirmuisen tarkkoja halutaan olla). Hiukan hitaampaa se lähtö aina neljästään on kuin mitä on Andella ja minulla kaksin aamuisin. Kukaan ei kuitenkaan myöhästynyt oleellisissa määrin ja hermannointi valoi mummelin täyteen hyvää mieltä, joten hyvä näin.

Nyt sitten kahteentoista asti vielä sitä John Deweytä. Minulla on pieni ongelma hänen kanssaan, nimittäin se, ettei ole ongelmaa. Välillä tuntuukuin teksti olisi siinä määrin itsestäänselvää, etten löydä punaista lankaa. Vai mitä sanotte tästä sitaatista: Aiheena individualismin alkuperä?

Koska vakiintuneet poliittiset muodot olivat sidoksissa muihin - etenkin kirkollisiin - instituutioihin sekä vahvaan ja elävään perinteeseen ja perittyihin uskomuksiin, kapina ulottui myös näihin. Tästä syystä niillä intellektuaalisilla muotoiluilla, joissa muutos sai ilmaisunsa, oli negatiivinen vaikutus silloinkin kun ne vaikuttivat positiivisilta. Vapaus esiintyi niissä itsesisarvona, vaikka sillä tosiasiassa viitattiinkin vapautumiseen sorron ja perinteen otteesta.
Koska oli älylliseltä kannalta välttämätöntä löytää jokin oikeutus kapinaliikkeelle ja koska vanhat vallanpitäjät kannattivat vakiintuneen elämänmenon jatkumista ennallaan, oli aivan luonnollista vedota siihen, että vastarintaan nousseissa yksilöissä piili jokin luovuttamaton ja pyhä auktoriteetti. Tästä sai alkunsa "individualismin", teoria, jonka mukaan yksittäisille ihmisille - tarkasteltuna irrallaan muista kuin sellaisista ryhmittymistä, jotka he ovat itse omia tarkoituksiaan varten tietoisesti muodostaneet - kuuluu joitain synnynnäisiä tai luonnollisia oikeuksia.
Vanhoja ja rajoittavia yhteenliittymiä vastaan suunnattu kapina käännettiin teoretisoinneissa opiksi, joka vaati riippumattomuutta mistä hyvänsä ja kaikista yhteenliittymistä.
Näin valtiovallan valtaoikeuksien rajoittamista vaatinut liike tuli esimerkiksi John Locken vaikutusvaltaisessa filosofiassa kytketyksi oppiin, jossa valtaoikeuksien rajoittamisen perusta ja oikeutus löydettiin yksilön peruskoostumukseen, ihmisluontoon, kuuluvista perimmäisistä , ei- poliittisista oikeuksista.

Voisin huvitella kuvittelemalla, että tekstin "itsestäänselvyys" johtuu sen vanhentumisesta. Public and Its Problems julkaistiin ensimmäisen kerran 1927.
En kuitenkaan oikeasti usko, että siitä on kyse. Päinvastoin itse asiassa. Esim juuri tuo piilokritiikki individualismia kohtaan on hyvin tuore näkökanta - ehkä jopa liian tuore jotta sitä vieläkään, armon vuonna 2010, monikaan kakomatta nielee.
(Minä nielen, mutta se onkin sitten toinen asia...)
Luulenkin pikemminkin, että punainen lanka on niin paksu köysi, etten osaa hahmottaa sitä sen vuoksi oikein; etsin sen varjosta langanpäitä ja missaan ... niin mitä?

Muistan samanlaisen olon tieteen etiikan kurssilta. Luin kaikki kolme kirjaa tenttiin, kieli poskessa ja aikaa antaen, enkä kuolleksenikaan keksinyt mitä niissä oikein kerrottiin.
Ainoan mahdollisen tenttikysymyksen koko nivaskasta olisi mielestäni voinut tiivistää "rasti ruutuun" - kysymykseksi:
Pitääkö tiedettä tehdä eettisesti?
Vastausvaihtoehto A. Kyllä ___
Vastausvaihtoehto b. Ei ___
En enää muista mitkä olivat ne lopulliset tenttikysymykset, mutta sen muistan, ettei tuo ollut niistä yksi.