Siinä minun päivän urakkani. John Deweytä siis työn alla tänäänkin:

Neljältä alkaa sitten seminaari, jolta en odota mitään varsinaisesti uutta, mutta jota kuitenkin odotan. Kuulostaako paradoksalaiselle?
Olen ollut Tarmo Malmbergin seminaareissa ennenkin ja tiedän siis mitä juonnolla kerrotaan.
Toisaalta kun kyseessä on yksi lukenein tietämistäni ihmisistä, pienikin variaatio jossain esimerkisssä tai sivulauseessa voi olla sellainen josta saa kunnon kicksit pitkäksi aikaa.

Kotona Heikillä työpäivä ja isot tytöt kuulemma aikeissa viedä pikkuväen kaupunkiin kirpulle ja ulos syömään. (Mäkkärimättöä tms, mitä muksut rakastavat, mutta mihin minä en itse suostuisi)
Lupasin, että pelejä ja leluja voi ostaa jos jotain sopivaa kohdalle osuu - ja vaatteita Jesselle jos löytyy.

Jesse on ottanut taas kasvuspurtin ja sekä ranteet että nilkat tuppaavat vilkkumaan paljaina paitojen ja housujen lahkeista aivan liian pitkältä matkaa, jotta sitä voisi pitää esteettisesti sopivana.
Piia itse pukee pojan kauniisti, mutta silloin kun hän on meillä (eli niiden Piian pukemien kivojen vaatteiden tultua likaisiksi leikeissä) niin huomaa kuinka Jessellä on PALJON huonompi vaatemummi kuin Wilmalla ja Jerellä.

Heikin vanhemmat hemmottelevat noita kahta uusin kutein tuon tuostakin (varsinkin Arjamummi kun suorastaan rakastaa metsästää kaunista vaatetta pienille), minkä seurauksena kaksi nuorimmaistani ovat paremmin puettuja kuin kukaan muu lapsistani on samassa iässä ollut.

Reilun pelin nimissä minun pitäisi mielestäni tehdä Jesselle ja Rikulle sama.
Eikös?
Ainakin itse koen sen niin.
Mutta...
Vaikka olen periaatteessa ihan samaa mieltä ja pidän AJATUKSESTA että ostaisin pojille kuteita, minä yhä vain vihaan itse shopailutapahtumaa.
Ja kun en saa itseäni kauppaan niin sitten esim. kerhoon tai muskariin mennessä, saa raapia päätään ja miettiä pukeeko pikkumies tänään päälleen periaatteen vai mummin lämpimän ajatuksen? Sopiiko tuo "Hyvä idea" väreiltään yhteen noiden "Ensi viikolla haen ne farkut"-meinauksen kanssa?
:eiei: