Meillä säännöstellään telkun katsomista, ehkä välillä turhaankin. Wilma etenkin seuraisi Disneykanavaa enemmän kuin äiti soisi. Tänä aamuna tyttö ehdotti tuliaistikkareiden innoittamana noin kuin otsikossa kirjoitin ja pakkohan siihen oli toviksi suostua, kun sentään oli elämästä nauttiminenkin mukana muotoilussa.

Lova, Tanja ja Ande pistäytyivät aamukahvilla. Lovalle toin aivan ihana mekon prenatalista, mutta unohdin kuvata. Tässä seuraavassa kuvassa Lova sen sijaan ihmettelee yhtä Veronan erikoisuuksista; hevoslihasta tehtyä vauvanruokaa. Hevosesta tehdyt ruoat ovat tyypillisiä sille alueelle ja niitä pidetään suurina herkkuina - ajatus joka vähän särähtää suomalaisen korvaan. Kokeilimme Heikin kanssa kumpikin; Heikki salaatissa ja minä lihapullina. Ihan hyviä olivat eli ehkä niihin tottuisi, ellei päästä ajatuksiinsa tuttuja hevosia ja poneja. Pietarin tyttöystävä, Antonia, tosin melkein yökki jo ajatusta eilen illalla, kun näki Lovalle tuodut purkit (Tyttö opiskelee hevosenhoitajaksi lukio-opiskelujensa ohella).

(Toinen miniäkokeilaistani onkin sitten matkamme aikana poistunut muonavahvuudesta eli Oskari ja Anu päättivät jatkaa omiin suuntiinsa. Haikeaa, mutta epäilemättä parasta näin. Pidän Anusta kovin ja toivon, että hän pysyy yhteyksissä, mutta selvästikään he eivät olleet Oskun kanssa oikeita toisilleen.)

Ja sitten yksi kuva matkalaukkuni sisällöstä. Noin käy kun kokkausintoinen käväisee italialaisessa supermarketissa?
Kieli keskellä suuta siellä muiden mammojen seassa laatueinesten tarjousten perässä...

Ja lopuksi kuva italialaisista jauhoista tänään aamupalaksi leivotuista sämpylöistä. Hyviä olivat.

Nyt lähden käymään kaupassa, viemässä Miille, Markolle ja Rikulle omat tuliaisensa (sekä vähän lämpimäisiä) ja hakemaan Mintun ja Hermannin meille. Jälkimmäiset kaksi ovat kuulemma nii ii iin pitkästyneitä, että jopa sen katsominen kun minä ja Heikki siivoamme viikon sotkuja Tönöstä, menee vaihtelusta.