Menin illalla nukkumaan aivan liian aikaisin ja niin kuin niin tehden sitten aina käy, niin unikin loppui kesken yön. Aamuyöllä siis makoilin makkarissa Marshall McLuhania lueskellen (Ihmisen uudet ulottuvuudet).

Se on tervetullutta vaihtelua Kohlbergin jälkeen. Toinen junttaa paikoilleen ihmisenä olon peruskiviä; suuria ja syvälle ulottuvia. Toinen tanssii balettia niillä kivillä. Kumpaakin (niin kuin kaikkia aidosti älykkäitä) yhdistää hymynkare suupielessä.
(Ja kumpikaan ei ole kyyninen, mikä mielestäni on aina ihmisessä "feikkiälyn" merkki.)

Nekin, joita McLuhan ei kiinnosta, ovat varmasti jossain vaiheessa törmänneet sloganiin ”Viesti on väline.” Palaan siihen viestintätieteiden kannalta varmasti lähiviikkoina vielä monen monta kertaa (osa kirjallisuusesseen aineistoa), mutta nyt tahdon tuulettaa toisen vinkkelin ajatuksia samasta sloganista.
Tässä siis Mummelin aamuöisiä tuumailuja kolmen pienen tuhisijan nähdessä uniaan mummelin kainalossa ja kymmenkuisen lapsenlapsen sulaessa kiinni kainaloon:

Aamuöitä kutsutaan suden tunneiksi. Niihin kuuluu ikään kuin jo sisäänrakennettuna ahdistus. Silloin mielen defenssit eivät ole vielä ylhäällä ja menneet surut ja kauhut hyökyvät päälle.
Minä en tipahtanut tänään aamulla kauhuun.
Vaikka oman mielen muurit olivatkin vielä alhaalla niin pienet ja pehmeät puhkaisivat ahdistuksen ennen kuin se pääsi päälle.
Mutta ajatuksia tuli ja meni silti:
Mitä oli se , mitä Lyle tuli kertomaan?
Mikä oli Santerin viesti äidilleen?
Mitä Hermanni hymyää imaistessaan minut sisään tummaan kaikentietävään katseeseensa?
Mitä on se, minkä TIEDÄN olevan ”siinä”, mutta mistä en ihan saa kiinni? Opinko koskaan ymmärtämään vai kuljenko sokeana loppuun asti? Vai onko kyky (pakko) esittää kysymys itsessään lupaus vastauksesta?

Väline on viesti? Lapset eivät olekaan tulleet kertomaan jotain vaan ovat viesti itsessään? Mistä?
Vanha sananlasku sanoo, jotta jokainen syntyvä lapsi on viesti siitä, ettei Jumala ole vielä menettänyt toivoaan ihmiskunnan suhteen. Uskon kyllä tuohon, mutta se ei ole vastaus siihen, mitä minä nyt kysyn.
Miksi minä?
Miksi juuri minä olen saanut tämän etuoikeuden rakastaa juuri näitä ja juuri näin?
Mistä tulevat nämä lapset, nämä viestit ja mitä ne tarkoittavat?

Tulkkia tarvittaisiin. Mistä translogaattori kääntämään vaikkapa Lyle kohtalon kommunikaatiovälineestä kielelliseksi ilmaisuksi, jonka tällainen vähän tyhmempikin mummeli ymmärtää?