siis meillä kotona. Riku nyt on jo iso mies ja rutiinilla nukahti Wilman ja Jeren kanssa lastenhuoneeseen iltalorujen jälkeen, mutta myös Hermanni käyttäytyi mallikkaasti: ei kränissyt muuta kuin ilmoittaakseen syöttöajoista ja hymyili ja kukerteli hereillä ollessaan mumminsa ihan sulaksi.

Mintulla sen sijaan oli tainnut olla vaikeampaa. Bileet olivat soljuneet ok, mutta heti niiden jälkeen iski ikävä.  Iso Ikävä. Yöllä en suostunut hakemaan, mutta aamulla varhain kuskasi Ande väsyneen bilettäjän Tönölle: "Voinko mä nukkua täällä sit, jos on kerta ihan pakko nukkua?"  Se siitä kunnon lepäämisestä! :>

Siitä  sentään pidin kiinni, jotta ruokin, aamupesin ja puin Hermannin päivävaatteisiin. Vasta sen jälkeen käytiin peittelemässä prinssi päikkäreille äitinsä kainaloon. Ja tarkoitus olisi jotta heti kun äännähtää, niin haetaan takaisin alakertaan. Keijo tarvitsee kauneusunensa! Ja mielellään vähän muutakin unta.