XML-syötteet
| « Arkisulkeiset jatkuvat | Kotityöpäivä » |
Ei ole oikein blogattavaa
Ei ole oikein blogattavaa
Arki sujuu ja soljuu ilman isompia draamoja. Ja aivotkin ovat jollain lailla lomalla eli ajattelutoiminta lähinnä "Miksi imuri ei ime kunnolla?" - "Muistinkohan liittää verokotin kopion työjuttuun?"-linjoilla. Ei mitään erityisen syvällistä filosofiaa siis.
Joitain kuvia siitä missä mennään. Ekana riistakäristys melkein valmiina:
Sitten kutsukortit:
Ja vikaksi kuva joka oikeastaan kuuluisi eiliselle tai toissapäivälle eli Miin, Wilman ja Jeren askartelema "syksyn puu":
Keijolla kävi pappisvieras eli Hermannin ristiäisten aika ja seremonian kulku on nyt lyöty lukkoon. Minä saan lukea isoäidin rukouksen, mikä tuntuu kovin hyvälle. Wilmaa taas jännittää, sillä hän "lukee" (eli opettelee ulkoa) yhdessä Jeremiaksen kanssa lasten evankeliumin.
Mark. 10:13–16 "Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen
huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: »Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö
heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa
vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.» Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen
ja siunasi heitä."
Lasten varaan lasketaan myös virsissä. Me emme ole kovin laulavainen perhe, joten delegoimme homman pienille. Ystävää sä lapsien ja Jumalan kämmenellä siis lurisee tauotta nyt - jotta tarttuisi niiden korvaan joilta tuo laulaminen vielä sujuu.
12 kommenttia
Sinä tiedät, että kaikki ei aina mene hyvin. vaikka kuinka yrittäisi.
Heille syntyi ihana ja rakas pieni tyttö 4 kk sitten. Hänellä on niinkin harvinainen "vika" kuin mikrotia. Siitä ei juurikaan ole saatu tietoa.
Synnytyslaitoksella miniälle vaan yksi hoitaja toikaisi, jotta kyllä tuostakin lapsesta voi alkaa tykätä, vaikka siltä puuttuu toinen korva lähes kokonaan.
Tänään hoidin vauvaa äitinsä lääkärikäynnin ajan ja mitä aurinkoisin lapsi. Äitinsä kun tuli ja syötti tyttöä niin silitteli tervettä korvaa ja näin, että pidätteli itkuaan. Olisi pitänyt halata vaan sitten ois itketty molemmat. Poikani on ihana isä. Hän on joka neuvolakäynnillä mukana ja nyt ensi keskiviikkona tutkitaan vaavi kunnolla.
Pieniä ovat murheeni sinun kokemuksiisi verrattuna, mutta jollain tavalla varmasti ymmärrät.
Mutta hei, tosi kaunis kutsu :)
Luin kaiken mitä löysin mikrotiasta ja yleisvaikutelma oli positiivinen. Se useimmiten vain kosmeettinen haitta tai osittainen kuurous, jonka lapsi oppii nopeasti kompensoimaan?
Pienellä osalla muita kehityshäiriöitä...
Toivon, ettei teidän pikkuisenne kuulu siihen osaan.
Todella tökerö hoitaja ollut sairaalassa. Ei kovin ammattimaista eikä todellakaan fiksua kommentoida tuolla lailla. Hupsutusta ajatellakin että joku voisi moisen vuoksi lasta yhtään vähemmän rakastaa.
Hei Satun-nainen lukija,
Hermannin isä on kyllä (jollain lailla - sillä ulkopuolisenahan on vaikea tietää mitään lopullista totuutta kenenkään suhteista ja ajatuksista) kuvioissa, vaikka vanhempansa eivät yhdessä asukaan.
Hän on kuitenkin Jehovan Todistaja-kodista eikä lapsikaste siis ole hänelle "sopiva" tms. Ei siis paheksu, mutta ei ymmärrettävästi halua osallistuakaan.
Samasta syystä Hermannin ristiäisiin ei pyydetä isän puoleisia sukulaisia.
Luin jostain, että mikrotia vaikuttaa sen korvan puoleisen kasvoluiden kehitykseen. Minä en näistä ymmärrä, mutta tuli käsitys, että kasvaessa tilanne pahenee, koska toinen puoli kasvoista jää jotenkin jälkeen kasvussa...?
http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&doAsUserId=qglpxfskfqihvlax&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo98012&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero
Käsittääkseni ne kehityshäiriöt, jossa tilanne pahenee ovat tilanteita, jossa varsinainen diagnoosi ei ole mikrotia vaan mikrotia on vain yksi oire jostain vakavammasta. Jos sellaista olisi syytä epäillä (Goldenharin oireyhtymää tai muuta kromosomipoikkemaa), niin varmasti olisitte kuulleet asiasta jo.
Minä ymmärrän huolesi Pirkko. Olisi epäinhimillistä olla miettimättä ja "surematta", mutta samaan aikaan toivoisin kovin sinun muistavan, että prinsessanne vamma on pieni ja omalla tavallaan jopa rikkaus - sillä sehän se juuri maailman niin kauniiksi tekeekin, ettemme ole kaikki samanlaisia!
Toivoisin myös kovin, että pikkuinen oppisi itsekin näkemään asian nimenomaan noin päin. Sillä asenteella ei tarvitsisi pelätä koskaan mitään kiusaamisiakaan (Muistan että olit jossain vaiheessa siitä huolissasi).
En yhtään epäile ettettekö rakastaisi. Onnekas pieni neito on.
*hymy*
Hermannin risiäiskutsu on ihana!
Aurinkoista klaanijuhlaa teille!
http://www.saunalahti.fi/~riti11/aforism.htm#elama