XML-syötteet
| « Virallinen Viipalevaroitus | Kuinka tyhmä voi muuan mummeli olla? » |
Deletenapin seireenilaulu
Deletenapin seireenilaulu
Sanovat, että pitkän loman jälkeen ensimmäiset kaksi viikkoa takaisin töissä menee totutteluun. Laskeskelin tuossa, jotta minulla alkaa olla tuplissa se kaksi viikkoa enkä vieläkään ole tottunut.
Pitäisi tehdä paljon Päätöksiä töiden ja opiskelun suhteen.
Töissä pitää valita huonojen vaihtoehtojen välillä lähinnä arpomalla jokin ja toivoa, ettei se valinta sitten aikaa myöten osoittaudu siksi kaikkein huonoimmaksi.
Siellä siis tajuan vitkuttelun.
Mutta koulua minä muistaakseni rakastan. Mistä siis vitkuttelu kurssivalintojen kanssa?
Valmistumisen pelkoa?
Ei se tosin ihan pelkästään sitäkään ole. Otin itseäni niskasta kiinni ja luin läpi sen mitä olen gradua kasannut. Joku 80-90% on valmista ja vähällä ponnistuksella se olisi sitten siinä.
MUTTA tuo ei ole gradu jonka haluan jättää!
En vitkuttele (valmistumusta voi lykätä kyllä muillakin keinoilla) vaan se ei TODELLAKAAN ole sitä.
Ja kun se ei ole niin miksi hitossa sen jättäisin?
Miksi minun pitäisi ottaa nimilleni työ, jonka sisältöä en aidosti allekirjoita?
Hipelöin delete-nappia: Miksi ei?
:wub:
4 kommenttia
No vaikkapa siksi, että työsi on, kuten kirjoitat, jo melkein valmis, eikä gradu lopulta ole kuin yksi opinnäytetyö. Ts. jätettyäsi sen käsistäsi voisit siirtyä vaikka seuraavaan opinnäytetyöhön eli lisensiaattityöhön, jonka aiheen voisit valita, jonka laajuus olisi suurempi ja jonka parissa voimistelisit jonkun ihan uuden ja houkuttavan asian kanssa. Näin ollen sinulle tulisi ehkä tunne, että opinnot etenevät, et polje paikallasi ja olisi uusi valinnanvapaus. Tavallaan siis uusi on alku.
On myös eittämättä yliopiston tarkoitus tuottaa valmiita tutkimuksia ja maistereita, ei saada opiskelijoita viihtymään opinahjossa mahdollisimman kauan.
Miksi ei!?
Tajuan pointtisi, mutta en jaa sitä kokonaan.
En minä mitään tällä tutkinnolla tee, jos sen valmiiksi saatan. (Ammattiin opiskelevilla tietenkin aivan eri asia)
Kirjaan vain itseni seuraavana vuonna uudestaan sisään jollekin toiselle laitokselle.
(Hallintotieteellistä jo katsellut vähän "sillä silmällä" ;) )
Siinä mielessä nurinkurisesti jopa säästän resursseja olemalla valmistumatta...
Mutta mietitään vielä.
Yliopistolla lienee tarjolla haastavimmat, mielenkiintoisimmat ja korkeatasoisimmat kurssit eli sinällään ikuinen opiskelijaajatus on aika houkuttelevaa.
Tutkijan työssäni olen jossain määrin samallalailla ikuinen jatko-opiskelija, paitsi, etten tietenkään voi vapaasti itse päättää, mitä milloinkin haluaisin tehdä ja kaivella. Ryhmässä on aina ryhmäkuri ja toiminta tähtää aina julkaisuun tai muuhun tavoitteeseen, niin kun vaikka siihen elannon hankkimiseenkin!
Oikein mukavaa tiistaipäivää!!
Empimisesi osoittaa vain sen, että työ on JO VALMIS, etkä saa siitä itse enää yhtään mitään. Olet oppinut jo ohi sen, kasvanut uusiin aiheisiin ja koitoksiin.
Gradun tarkoitus on kuitenkin "vaan" osoittaa, että olet oppinut tieteenteon perusteet. Ei sen pyrkimys ole tuottaa kuolemattomia suorituksia...ne, ystävä hyvä ja viisas, ovat sitten lisurin ja väittärin toivottuja ominaisuuksia :)
Että nyhverrät sen nyt kasaan, vaikka kuinka kakalta tuntuisi.
Ja sitten kohti uusia aiheita ja tutkimuksia!!!