| « Venetsialaiset | Lorvahdus » |
Lopulta kotiin
Lopulta kotiin
töiden, asioilla juoksemisten, hirveän hauskan päivällisen (Kiitos Tiiti, Keijo, Hermanni ja erityisesti Marika!) ja vikana käydyn ruokakauppareissun jälkeen. Nyt on enemmän kuin pikkuisen poikki, mutta hyvällä tuulella silti.
Hyvä seura, parempi mieli?
Toisaalta jossain mielenpielessä viipyilee myös suru ja haikeus muuannen perheuutisen vuoksi.
Veli ja veljenvaimo ajatuksissa. Elämä on ![]()
Huomenna kotityöpäivä; töitä etänä, kotitöitä paikan päällä ja iltapäivästä eteenpäin aktiivimummutusta Rikun ja Lovan hoitajana. (Jesse lähtikin tänään takaisin äidilleen.)
Tanja tekee esseetä ja Mii&Marko lähtevät viikonloppukylään ystävilleen.
Venetsialaisiakin saisi valmistaa.
Jotenkin.
4 kommenttia
repalaisuus on Eläneen Aikuisen naisen (onnekas, kadehdittava, täysi, upea) kohtalo. Minä sanoisin (tarinoita tuntematta) että satsatkaa yhdessä palaavaan lapseen, ja sen jälkeen Isosti toisiinne.
mielessä jotain.
