Työhuone oli siellä missä ennenkin. Minun nimeni luki yhä ovessa ja salasanani kelpasi tietokoneelle (joka tosin on pahasti jumissa. Firefox ei toimi ollenkaan ja IEkin pelittää omituisesti & oikukkaasti).
Pitkän kesäloman ja sen jälkeisen etätyörupeaman jälkeen minulla siis - kuitenkin - on yhä paikka työ- ja opiskelumaailmassa. Aamulla suhtauduin epäillen kumpaankin. Huokaisenko nyt helpotuksesta vai puuskutanko muuten vain? Vai huokailenko ehkä näin aluksi vain sitä, etten osaa edes päättää iloitsenko tilanteesta vai surenko sitä?

Virastovahtimestari oli muistanut minua isolla valkealla laatikolla etanapostia. On siis epäilemättä jonkinasteista itsepetosta kuvitella, että vain ja ainaostaan sähköposti rulettaa? Joku jossain on nähnyt asiakseen lähettää kesän mittaan nuo kaikki kuoret, joko minulle tai laitokselle, missä joku muu yhtä paljon avaamattoman postin pinoja vihaava, on ne minun kasaani sysännyt. Epäekologista tuollainen ja paheksun kovasti. Tosin pidätän itselleni oikeuden muuttaa mieltäni, mikäli kasasta löytyy jotain mukavaa. Sitten en paheksu.

Kirjapino pöydällä irvistelee rumasti.
Itse opiskelu ei varsinaisesti ota vastaan ollenkaan. Olisi aivan ihana ilmoittautua vaikka FILO 2109 (Intilainen filosofia) FILO 2107 (Mannermainen filosofia) tai FILO 2203 (Ympäristöfilosofia) - kursseille.
(Ja kyllä: Tunnustan, että ihan ekana aamulla kävin selaamassa WebOodia tsekkaillen mitä "kivaa" on talveksi tarjolla )

Sen sijaan ei ole kiva aloittaa vuotta kirjoittamalla pitkää esseetä, jonka sisältöön en enää usko. Samalla lailla työtöissä voisi alkaa kulttuuripuolen mässäilyn syksyn näyttelyillä ja teatteritarjonnalla, mutta ei nappaa pätkääkään lopetella keskeneräisiä rakkausnovelleja ja "tosielämän tarinoita".

Minä VOISIN olla suoraselkäinen periaatteen ihminen ja olla kirjoittamatta sitä esseetä ja tehdä vaikka semmankin ihan kokonaan uusiksi kokonaan toisesta vinkkelistä.
Voisin olla taiteellisesti lahjomaton ja unohtaa pikatilityöt ja keskittyä romaanin käsikirjoitukseen ja satunnaisiin "oikeisiin kirjoituksiin".
Voisin ja voisin... mutta sitten valmistuminen lykkääntyisi ainakin vuodella taas (mikä sinänsä voisi toki olla plussaakin) ja talous tipahtaisi tiukasta tyystin mahdottomaan tilaan (mikä ei todellakaan ole plussaa ihmiselle, jolla lapsia ja muita sitoumuksia.)

Tahmea aamu siis.
Kovin tahmea.

Blokuvaksi eilen kuvattuja tammenterhoja Tandelan pihamaalta