eli rieskat unohtuivat aamulla liian pitkäksi aikaa uuniin: Tuli krieskoja - rieskakorppuja.

Muuten aamu on soljunut sujuvasti. Lova oli yötä ja silti olen ehtinyt normikotihommat ja käväisemään Keijolassa (viemässä niitä korppuja ja vahtimassa Hermannia sen aikaa kun äitinsä kävi suihkussa).

Nyt on ohjelmassa seuravaaksi tovi kotitöitä, sitten Lova päikkäreille, sitten työtöitä, minkä ehtii, lounas kolmelle pienimmälle, pienten vienti Mimmilään, Keijon ja Hermannin haku Keijolasta (ovat tulossa mökkihöperöiksi, joten lupasin lounaan kaupungissa, vaikka tili ei oikeastaan moista extravagancya juuri nyt sallisi), kaupunkiin työkeikalle ja asioille (mm. Anvia, Alko ja yliopiston kanslia), Pietu nouto Oravaisista, takaisin Vöyriin, patjojen yms kuskausta ja SITTEN vapaalle:

Meillä on tänään Heikin kanssa lapseton ilta ja yö (Pikkuväki yöpyy Okkilassa); ostettiin jo pihvit valmiiksi.
Niiden kanssa salaattia, lankkupottuja ja punaviiniä.
Illan ohjelmassa Monogamy-peliä ja ehkä jokin leffa.

Blogikuvassa pieni yökyläilijä pyjamassaan ja samaisen tyypin aamupala.

Tuosta aamupalasta tuli mieleen jotain, mitä Motoko taannoin huomautti. Suomalaiset elintarvikkeet OVAT kalliita. Se on totta ja sattuu kipeästi moneen pienituloiseen. Mutta Suomessa on myös ilmaista luksusta jokaisen ulottuvilla. Metsämarjat ja sienet maksavat Japanissa maltaita.
No way että tulotasoltaan alempaan keskiluokkaan kuuluva voisi vauvoilleen moisia aamiaiseksi syöttää tai leikki-ikäiset niitä rajoittamatta välipaloikseen napsia!
Meillä se arkipäivää.