Käyn (toistaiseksi) aamuisin Keijon ja Hermannin luona ennen kuin alan omiin töihini.

Se on mummiaalista hemmottelua, jotta Minttu saisi rauhassa syödä aamiaisen ja käydä suihkussa. Tai vaihtoehtoisesti, jos Hermanni nukkuu, ehdin tovin autella kotitöissä, vaikkei niitä nyt niin kovin siellä ole kertynytkään

(Pieni asunto ja paljon tätejä, enoja ja kamuja jotka kisaavat siitä kuka saa olla eniten avuksi lapsivuodeaikana).

Ennen muuta se on kuitenkin mummiaalista hemmottelua toisin päin: Hermanni on selkeästi aamuisin virkeimmillään ja jaksaa "jutella" mumminsa kanssa. Luksusta! Tiedän että jokaisella äidillä ja mummolla on maailman kaunein ja älykkäin lapsi&lapsenlapsi: SILTI jaksan ihmetellä miten sosiaalinen ja kontaktinhakuinen Hermanni jo reilun viikon iässä on.

Tänään poimin sitten Hermannin ja Keijon kyytiini Tönölle.
Äitini ja veljen vaimo, Motoko, ovat tulossa kylään.
Näin saavat hekin kumartaa Ihmettä.