Jotain sain aikaseksi työrintamalla, jotain kotihommissa ja pikkuriikkisen luin moraalikasvatuksestakin Lawrencelaisittain.
(On hakusessa sen uskottava koplaus konstruktivismiin. Minä TIEDÄN yhteyden, mutta tiedosta ei ole iloa, ellei osaa sitä loogisesti perustella ja asiallisin lähdeviittein kuorruttaa.)
Jokaiselta osin olisi toki saanut saada aikaan enemmänkin, mutta tyydyn suosista tähänkin. Ei stressiä. Päivä se on huomennakin.

Tiiti palasi isokoulultaan pulputen uutisia; kaapit ovat aivan kamalat, lukkosysteemi kuin Tylypahkassa konsanaan, luokan kokoonpano hyvä, se ope on ihan sitä ja se toinen tyystin tätä. Lukujärjestys lupaa neljä vaparia viikolle, mikä ihan kohtuuden rajoissa.
Tyhjennettyään tärkeimmät tuumailut mielenpielestään pimu vaihtoi rönttövaatteisiin ja meni verannalle maalaaman sen leikkimökkiin tulevan astiakaapin.

(Jos joku sellainen vöyriläinen, jonka varastosta löytyy vanha toimimaton sähköhella, lukee tätä, niin arvostaisimme kovasti hellan nuppeja, siis niitä säätimiä. Ajattelimme maalata kaapin yläosaan mustat "keittolevyt" ja vallan hienohan siitä tulisi jos olisi oikeat nupit, millä levyt kääntää päälle ja pois!)

Ja muina kuvina päivän muonaa.

Keijon annoksen laitoin lautaselle odottamaan ja peitin foliolla. Ajattelin, jotta viemme sen mennessämme, jos menemme tästä kohtapuolin tekemään täsmäiskun asuntoonsa; jos Heikki, minä ja Tiiti imuroidaan, tomutetaan ja luututaan sen aikaa kun Keijo syö ja pikkuväki hurisuttaa asfaltoidulla pihalla isänsä Oulusta tuomaa Yllätystä (Tähän palaan kuvin myöhemmin illalla), niin sen jälkeen voimmekin sitten itse kukin ottaa illan hyvällä omallatunnolla?