Se Heikin Yllätys lapsille oli kauko-ohjattava monsteriauto, jonka oli bongannut jostain alennusmyynnistä. Periaatteessa tuollaiset ovat enemmän isien kuin lasten leluja, mutta varsin hilpeinä Nikkoa pitivät kyllä pienetkin.
Akku vain ei kestä kovin pitkää ajoa kerrallaan:

Gina osui tulemaan Tönölle juuri kun teimme lähtöä Keijolaan. Niinpä pienet sitten jäivätkin kotiin hänen kanssaan ja me täsmäiskimme kolmestaan; Heikki, minä ja Tiiti. Ei siinä kauaa nokka tuhissut kun yksi pikkuinen yksiö oli myllätty puhtaaksi.

Nyt sitten odottelen, soittaako Keijo yöllä vai ei. Hän kävi tänään Hermannin kanssa neuvolassa ja pikkumiehen paino on noussut niin hyvin, että surutta saa luopua lisämaidosta, jota Keijo on vaaville antanut öisin.
Siis painokehityksen kannalta surutta. Hermanni saa kyllin ravintoa rinnastakin.
Toisaalta rintamaidolla uniputket jäävät lyhyemmiksi ja SIIHEN väliin minä saan ehkä, kenties ja kukalie mennä hermannoimaan - heijaaman pikkuista, että äitinsä saa nukuttua muutaman tunnin vaikka pikkuimies itse ei nukkuisikaan yhtä tyytyväisenä kuin lisämaitoillen.
En oikein tiedä kumpaa toivoa; sitäkö että kaikki menisi hyvin muuten vain vai sitäkö, että mummi pääsisi istuskelemaan yöllä kaikessa rauhassa ihanaisen kanssa Keijon mukavaakin mukavampaan imetystuoliin?

Illalla katselimme tuon: http://en.wikipedia.org/wiki/Black_Dynamite
Hetkittäin varsin hilpeä parodia vanhoista Kung Fu - actionfilmeistä.

Sen jälkeen Heikki heitti Ginan kotiinsa ja minä laitoin oliiviciabattataikinan kylmään nousemaan.
Leivotuttaa siis yhä. Mukavia tällaiset vaiheet: Yllin ja kyllin kun on elossa ja olossa niitäkin vaiheita ollut, jolloin pelkkä leipomisen ajatus on tympinyt enemmän kuin laki sallii.