eli sekä Lova että Hermanni (muiden muassa) kunnioittivat Tönöä läsnäolollaan päivällisaikaan.
Joku jo kommentoikin, että Lova alkoi välittömästi näyttää niin "isolle" Hermannin synnyttyä....
Kuvissa iso tyttö pitää sylissä pientä poikaa:

Ja perään muutama ruokakuvakin.
Ensin kanaviillokkia neljälle. Tuo "neljälle" ei varmaan lukijoistani kuulosta oikein miltään, minua itseäni se jaksaa huvittaa. Siitä, kun tässä talossa on kokattu niin pienelle sakille on aikaa.
Itseasiassa en ole varma onko niin käynyt koskaan (siis useampia kertoja putkeen)?
Meitä oli aikanaan viisi jo silloin (ja odotin Oskaria) kun tähän muutimme... Ja vuosi sen jälkeen meitä olikin sitten kymmenen (plus kaksi)... ja...

Toinen kuva on salaattisiskoksista, jotka pykäsin skypen irroitettua otteensa. (Työneuvottelu sujui yllättävänkin hyvin siten, samoin kuin jutun kirjoitettaminen pelkän mailihaastattelun kautta. Kohta ei tarvitse mummelin korpikuusen kannonkolostaan poistua enää lainkaan? Siellä on koti ja siellä on peti ja mummilla pehmoinen olo.)
Oikeanpuoleinen salaatti tarjoiltiin lasagnen lisukkeena.
Toinen puolestaan, eli hedelmäsalaatti, meni tarjolle jälkkäriksi (vaniljakastikkeen kera):

Jokohan ruokakuvat nyt sitten riittäisivät vähäksi aikaa?
Olen imarreltu kiinnostuksesta, mutta se tuntuu vähän hassulle: Samanlaisia arkiruokia lie useimmissa suomalaisissa kodeissa...

Riku kävi hetken hoidossa sillä aikaa kun Mii ja Marko kärräsivät tavaraa.
Veivät sitten pojan ohella hoidossa olleet kalat ja kasvit. Etenkin ekojen suhteen olen helpottunut. Kaitsulle tai Kultsille , jommalle kummalle, oli kasvamassa pahka päähän ja pelkäsin että se tekee kultakalaharakirin tai jotain vastaavaa... Ja sitten minut tietenkin haastetaan perheoikeuden eteen ja tuomitaan (huom: syyttömänä!) kalanmurhasta.

Ande ruuvasi uudet sängyt kasaan lasten huoneessa. Sieltäkin voisi nyt kuvata, mutta taidanpa odottaa siihen, kunhan viikonlopulla saan uudet päiväpeitteet ompeluun. Vanhoista huovista ajattelin...