Toukokuu 2012
Ma Ti Ke To Pe La Su
 << <   > >>
  1 2 3 4 5 6
7 8 9 10 11 12 13
14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27
28 29 30 31      

Suosikit

Blogeja

Reinavate
Elma-täti
Kuplia
SatuSanna
Annika
Silmukatti
Tildan1962
Wempula
Vesivaskooli
SusuPetal
Adan äiti

Muut sivustot

Apteekkini
Vaasan yliopisto
Vöyrin kunta
Kiasma
Emma

Viimeksi luettu

Dan Brown: Kadonnut symboli

Roland Barthes: Tekijän kuolema

Jûrgen Habermas: The Future of Human Nature

Leo Vílen: Kaksi reikää sydämessäni

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli

« VLAP-oireita ja syksyn ensimmäisiä henkäyksiäTäydellinen hän on »

Romua ja rakkautta

Romua ja rakkautta

Tämä aamu on mennyt hosaten: Heikin äiti kattoi aamiaisen kymmenelle.
Sen jälkeen on poltettu roskia, kannettu puita, siivoiltu arkisia elämän jälkiä ja niin edelleen.
Nyt alkaa pikkuhiljaa rauhoittumaan:

Heikki, hänen vanhempansa sekä Wilma ja Jere tekevät lähtöä kaupunkiin Keijoa ja Hermannia moikkaamaan.
Tiiti ja minä suunnittelemme päivän menyytä ja alakerran siivousta; homma johon kannattaa ryhtyä vasta kun on vähän vähemmän väkeä paikalla.

Kuten jo eilen ohimennen kerroin niin Mimmilässä on jonkin verran vanhaa "romua" joita nuoret ovat kasanneet "Ottakaa, mikä kelpaa, poltamme loput"-kasaksi pihamaalle. Heikin äiti otti 60-luvun nojatuolit. Hänen sisarensa päällystää ne uudelleen ja sitten ne saavat uuden elämän Arjan ja Riston olkkarissa.
Minä otin mm. vanhan pallin ja kirjoja:

Palaan kyllä vielä sille kasalle, kunhan on enemmän aikaa.

Tagit: kirjat
Pysyvä linkki 08.08.2010 11:24:24 , kirjoittaja satu Sähköposti , 293 katselua, Viipaleita,

1 kommentti

Kommentti lähettäjä: Reine [Vieras]
Voi apua, lensin ajassa liki 40 vuotta taaksepäin kun näin tuon alimman kuvan. Tuli mieleen Snappertunan mökki, vanha tiikkinen kirjahyllynpalanen jossa oli Valittuja Paloja vuodesta 1953 vuoteen noin 197jotain ja Mickey Spillane -pokkareita på svenska. Erityisesti yhden pokkarin kansikuva värisytti ja hirvitti pienen tytön sielua ja mielikuvitusta Kirjan nimi taisi olla Den ensamma skidåkaren tai jotain sinnepäin ja kannessa oli keskiöinen lumilakeus taustalla, etualalla sotilas jolla oli laiha naama ja pelkät kuopat silmien tilalla. Mitä horror-viboja sainkaan tuosta kannesta yksinäisinä lauantai-iltoina mökillä, kun vanhemmat olivat naapurimökillä iltaa istumassa.

Kiitos aikamatkasta!
08.08.2010 @ 12:08

Jätä kommentti


Sähköpostiosoitettasi ei näytetä sivustolla.
HeikkoErinomainen
(Rivinvaihdot muutetaan <br />-merkinnöiksi)
(Seuraavalle kommentilleni sivustolla)
(Salli käyttäjien ottaa sinuun yhteyttä viestilomakkeella. Sähköpostiosoitettasi ei paljasteta.)