Kappas siel olikin gallerias semmonen vekotin jolla mie oon kyntänny, ojanpohjiakin (hyvin pysy systeri heinäkuorman pääl, ja mutsista läks ääntä), tai ainakin väri oli oikee, aloin pohtii ettei ihan oo TaavitPrauni.

Tarkista satu toissapäiväset tekstarit :D ku :eiei: oo vastannu mtn

Tajuan logiikkasi :)

Lauantaita odotellessa.

Satu kaikkea kivaa sulle, mutta pyydän apua. Lylehän oli aivan ihan lapsi kuitenkin.

Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi ja pelkään, että häntä tulevaisuudessa kiusataan. Lapsihan on ihan ihana, mutta hänen vasen korvansa on olematon. Jos saisin edes tietoa siitä niin helpottaisi.

Ymmärrän, jos kommenttiani ei julkaistu. Olen vain niin huolissani lapsenlapsestani.

Hei Pirkko,

Onnittelut lapsenlapsen syntymästä! Ihana uutinen!

Toki ymmärrän sen toisen puolen, siis huolesi.
Jokainen meistä haluaisi suojella rakkaitaan kaikin tavoin, jos vain mahdollista ja ajatus siitä, että jokin pieni fyysinen poikkeama johtaisi myöhemmin vaikkapa juuri koulukiusaamiseen, kammottaa.

Sinuna en kuitenkaan olisi huolissani (ainakaan sen enempää kuin muut, ja kaikkihan me jossain määrin ollaan, kun uskalletaan rakastaa. Ne kuuluvat samaan pakettiin).

Kiusaamisen dynamiikka on omalaatuinen eikä isokaan vamma (saatika tuommoinen pikkuasia) suinkaan mitenkään automaattisesti moiseen johda. Ennen koulun alkua teillä on monia, monia vuosia aikaa auttaa lasta rakentamaan terve itsetunto, niin että kun sitten ensimmäinen joskus kysyy että "Hei onko sun korvasi jotenkin erilainen?" lapsi ei sävähdä vaan voi avoimesti, kenties ehkä vähän ylpeästikin, kertoa miksi juuri hän on saanut olla etuoikeuden olla tässäkin kohdin ainutlaatuinen.

Hyvin se menee.
Ja onnea vielä kerran!