Olimme alustavasti jo päättäneet, että lähdemme Heikin kanssa perjantaina Helsinkiin. Ohjelmassa oli Tuska, Kiasma jne.
Odotin sitä kovin. Siis todella kovin. Viime viikonloppu oli mukava, suorastaan upea, mutta välillä kaipaa sellaistakin aikaa, jolloin ei tarvitse ottaa muita huomioon vaan voi oman navan lisäksi keskittyä korkeintaan Heikin napaan, jos siihenkään.

Ja nyt perjantaina on Kaisaniemen puistossa Dewin Townsendin heviooppera ja lauantaina ajattelin kierrellä Kiasmaa omassa seurassani, inhaloida rauhaa ja sen jälkeen mahdollisesti mankua joko Cristan tai Reinen kanssani tyhjentämään jokusen viinipullon (liikaa) sekä parantamaan muutaman maailman (liikaa) sillä aikaa kun Heikki kamuinen moshaisi läpi Tuskan lauantaipäiväohjelman.
Illat ja yöt olisi kahdenkeskistelyä ja räävitöntä ***.
Hyvä suunnitelma. Loistava oikeastaan.

Ja nyt ollaankin sitten alettu miettimään, että pitäisikö nekin hilut säästää, jotta pääsisi yhdelle vähän pidemmälle kesälomareissulle ulkoisille maille... Voihan P! Jälkimmäinenkin olisi kivaa, oikein kivaa, tekisi nannaa jne. Mutta samaan aikaan olisin kovin halunnut ensimmäisenkin.
Olisin t a r v i n n u t sen.

Niin tai näin niin väärin valitaan kuitenkin?

Aaamulla töihin ajellessa kuulin radiosta, että tänään on Pekkojen ja Pettereiden nimipäivä. Meillä ei vietetä nimipäiviä, mutta soitin Pietarille onnittelut kuitenkin. Nimen tuo lapsistani viideksi vanhin on saanut Raamatusta. Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, sanoi Jeesus ja tarkoitti Pietaria. Pietun syntyessä perheessä maat jyrisivät monella lailla. Kalliota kaivattiin ja se syntyi hymykuoppa poskessa ja karvatupsut korvissa. (Pietulla oli oikeasti sellaiset suipot tupsut korvan yläosassa syntyessään, ihan kuin keijukaisilla.)
Tänään meidän Pietarimme vasta hapuilee kalliota itselleen itsestään. Pienenä hän tahtoi papiksi, sitten puusepäksi ja nyt... niin miksi?

Jännä, miten rauhallinen minusta on vuosien varrella kuoriutunut tuossa asiassa. Luotan lapsiini. Löytävät kyllä oman alansa vaikka saattavat vuoden, pari väärääkin opiskella.
Elämää ei suoriteta. Se eletään.