Toukokuu 2012
Ma Ti Ke To Pe La Su
 << <   > >>
  1 2 3 4 5 6
7 8 9 10 11 12 13
14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27
28 29 30 31      

Hae blogista

Suosikit

Blogeja

Reinavate
Elma-täti
Kuplia
SatuSanna
Annika
Silmukatti
Tildan1962
Wempula
Vesivaskooli
SusuPetal
Adan äiti

Muut sivustot

Apteekkini
Vaasan yliopisto
Vöyrin kunta
Kiasma
Emma

Viimeksi luettu

Dan Brown: Kadonnut symboli

Roland Barthes: Tekijän kuolema

Jûrgen Habermas: The Future of Human Nature

Leo Vílen: Kaksi reikää sydämessäni

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli

« Radisson Seaside vahvistaa varauksenneTälle kalliolle minä rakennan seurakuntani »

Norkoillen päivystyshommissa

Norkoillen päivystyshommissa

Siinä on päivä pääosin mennyt. Lähinnä chattinut, nettiä surffannut - ja miettinyt. Miettinyt olen monenlaisia, miettimästä päästyänikin. Sellaisia kipeää ottavia asioita kuten kuka minä olen ja mitä minä haluan ja miksi minä olen ja haluan... jne.
Tympeitä juttuja.

Ja silloin kun mietintätaukoihin ei ole ollut töitä tarjolla, olen lukenut. Olen lukenut meistä ihmisistä - jotka Jorge Luis Borgesin mukaan voidaan määritellä mm todellisiksi kuvitelluiksi olioiksi. Olen lukenut että kahdesta ihmisestä, jotka ovat rakastaneet toisiaan maan päällä, tulee taivassa yksi enkeli. Ja olen lukenut, että hengeltään köyhät ja askeetit jätetään Paratiisissakin nautinnoista paitsi, koska he eivät kuitenkaan osaisi arvostaa niitä. Ja olen lukenut että...

Töiden jälkeen (Anden haettuani) surruttelen Keijolaan. Sain kunnian silittää ja viikata kaappiin kaikki Hermannin vaatteet. Birthline lähestyy.

Pysyvä linkki 29.06.2010 14:51:20 , kirjoittaja satu Sähköposti , 679 katselua, Viipaleita,

7 kommenttia

Kommentti lähettäjä: Ma [Vieras]
Miettimistä on liikkeellä,... savu nousee korvista ja silmät lyö kipinöitä kun saa miettimästä päästyäänkin miettiä, että miksi asiat ovat niin hankalia, miksi joka asiassa vastustaa vaikka kaikkensa yrittää, miksei nyt onnistu mikään, miksi on tahmeaa ja tympeää, miksi mua nyt koetellaan kun ei jaksais enää yhtään, mihin tässä valmistellaan, kuka oikeesti olen ja miksi olen valinnut näin vaikean elämän.... voih, ja taas saa alkaa saman miettimisen alusta! Kyynärsauvalenkille pihalle, että menee edes tuo korviensavu ulos välillä!
29.06.2010 @ 16:45
Kommentti lähettäjä: Mary [Vieras]
Minä taas olen todennut, että miettimisestä saa palkakseen vain syyllisyydentunteita/syyttelytuntoja. Kaikenaikainen pohtiminen vie voimat kohdata niitä päättömiä juttuja, joita elämä eteen heittää kaikesta parhaansa yrittämisestä huolimatta. Jokainen päivä yllättää tavallaan; milloin positiivisesti, milloin negatiivisesti - joskus taas tavallisuudellaan. Ehkä meitä koetellaan... Koska ymmärrämme arvostaa tavallista ja tasaista? Elämässäni happamimmat ja tyytymättömimmät ihmiset ovat olleet niitä, joilla on aina 'tavallista ja tasaista, mitään ei tapahdu'.

PS. Koska Keijolla on laskettu aika?
29.06.2010 @ 21:31
Kommentti lähettäjä: satu [Jäsen] Sähköposti
Ma.. sulla selkeesti miettimävaihe. Ja sen jälkeen... mitä? Kimaltelevat siivet auringossa?

Moi Mary.. Heinä- ja elokuun vaihteessa Keijon laskettu aika. Siksi(kin) just äsken päätin jotta Helsinkiin käy tieni vaikkei se ehkä taloudellisesti järkevää. Missäs sinä olet la? Kaivopuistossa viinillä tappelemassa mun kaa? ;)
29.06.2010 @ 21:41
Kommentti lähettäjä: Ma [Vieras]
Miettimävaihe... eilen oli pakko penkoa 4 pahvilaatikollista vanhoja papereita jotta löysin yhden tärkeän lääkärinlausunnon vuodelta kivi ja kello... noh, siinä samalla tuli sit väkisin eteen se 15 vuoden Psk** ja tuli konkreettinen "halolla otsaan"-efekti, että tätä samaa miettimistä ja murheissä mönkimistä tämä elämä on ollut 15 vuoden ajan... ilon ja onnen pilkut ovat kovin pieniä ja harvassa. Kumpa ymmärtäisi että miksi, vaan ei ymmärrä.. ja tässä jalkapotilaana eristyksissä kaikesta on aikaa liikaakin miettiä, mennyttä, tätä ja tulevaa, verrata itseään muihin, omaa elämää muiden elämiin, koettaa hyväksyä, että miksi meille annetaan niin eriarvoisia ja erilaisia asioita..

Mukavaa hesailua teille!
01.07.2010 @ 00:21
Kommentti lähettäjä: Mary [Vieras]
Ensi la? Who knows?
Hoitelemassa ihaninta ja nuorinta, ehkä revittelemässä baanalla tai ehkä yksin nyhjäämässä ja kelailemassa. Tuskin kuitenkaan Kaivarissa.
01.07.2010 @ 00:32
Kommentti lähettäjä: satu [Jäsen] Sähköposti
Marylla on mielestäni tuossa pointti. Ne ihmiset, joilla elämä on soljunut tasaisesti ilman kovin isoja myrskyjä, ovat usein niitä kaikkein happamimpia ja elämällekielteisempiä.

Ihminen siis ilmeisesti "tarvitsee" jossain määrin vastoinkäymisiä oppiakseen aidosti rakastamaan elämää.

Tosin - kaikilla on varmasti hetkiä jolloin miettii niin omaa kuin muidenkin kohtaloa ja kokee, että niitä vastoinkäymisiä on kohtuuttomasti, murskaavasti, aivan liikaa...
Ja joskus todella ON niin. Silloin saa ja pitääkin kapinoida. Raivo on terveellinen tunne oikeassa kontekstissa.
01.07.2010 @ 08:52
Kommentti lähettäjä: Mary [Vieras]
Ja miksi se raivo on nii tervettä?

Vastaus taitaa piillä hormoonissa nimeltään adrenaliini. Sitä tarvitaan hyökätessä ja puolustautuessa.
02.07.2010 @ 21:25

Jätä kommentti


Sähköpostiosoitettasi ei näytetä sivustolla.
HeikkoErinomainen
(Rivinvaihdot muutetaan <br />-merkinnöiksi)
(Seuraavalle kommentilleni sivustolla)
(Salli käyttäjien ottaa sinuun yhteyttä viestilomakkeella. Sähköpostiosoitettasi ei paljasteta.)