lähtivät mummi ja ukki pohjoiseen. Seuraavan kerran pienet tapaavat heidät todennäköisesti jo reilun viikon päästä.
Heikillä on silloin kahden päivän Oulun keikka ja kun Arja-mummi on lomalla, toivoi hän myös pieniä silloin käymään.
Sopiihan se minullekin, vaikka aina reissusta paluun jälkeen on kyllä selkeästi normaalia tiukkuisempia mukuloita minulla.
Jotenkinhan se pitää äidille näyttää, että suututti tuntea vähän ikävää?

Toisaalta, kun nyt kerran sain (lue: otin palkatta) kesälomaa kokonaisen viikon, niin varmaan ehtivät saada äitelöinnistä yliannostuksen lähipäivinä.

Mummon ja ukin lähdön jälkeen Heikki on sitten riehututtanut pieniä oikein urakalla.
Ensin pitkä pyörälenkki ja sitten vielä kunnon rupeama puistossa. Jälkimmäisestä kuvia tuolla: http://viipaleita.net/galleria/v/2010/leikkipuistossa/

Kaksi kuvaa esille malliksi

Iltasaduksi Luisevaa puisevaa leijonaa ja vanhoja lastenloruja Rudolf Koivun kirjasta.
Eka on yksi lasten lempikirjoista ja jälkimmäinen taas minulle lenkki omaan mummoon ja vaariin.
Kaustisen Kalle-vaari oli loruaja ja yhdisteli surutta vanhoja loruja omiin luomuksiinsa. Vielä nykyäänkin saatan hymähtää törmätessäni jossain viralliseen versioon jostain vaarin tekeleeksi luulemastani.
"Ai NOINKO se oikeesti meneekin?"
Usein ne viralliset ovat... vähemmän vaarillisia.

Itseasiassa mietin tuota tänään muutenkin lapsia katsoessani; isovanhemmuutta.
Kaksi sukupolvea mummoja oli tänään Tönössä (Heikin äiti ja minä), mutta tavallaan oli kyllä enemmänkin.
Minun mummoudessani on minun mummoni ja paljon sitäkin mitä mummoni ja vaarini kertoivat omista äideistään ja vielä enemmän sitä mitä jättivät kertomatta.
Rakkaus ei häviä koskaan, se elää eteenpäin, ainakin sinne seitsemänteen polveen, ehkä pidemmällekin.
(Sama varmasti Arjalla vaikkei se puheeksi tullutkaan.)
Lova on (Lova Saga) Alina - niinkuin oli minun mummoni äiti.
Ja joskus Lovaa heijatessani minä melkein näen sen: mummojen siunaavat kädet satojen vuosien ajalta, sukupolvi toisensa jälkeen.
Ja jos oikein tarkkaan on katsovinaan voi nähdä muutakin; minun käteni aikanaan muiden haamukäsien joukossa siunaamassa Lovan lasta ja lastenlasta.

Pietu, Mii, Marko ja Riku palasivat Kaustiselta ja jatkoivat suoraan Karin mökille.
Huomenissa jos sitten Pietun valjastaisi lapion varteen jakamaan Jasmiketta ja siirtelemään puistoruusuja yms.
Ginakin tarjoutui tulemaan trimmeriä laulattamaan. Oma trimmeri yhä huollossa odottelemassa varaosaa.

Tiitillä puolestaan olisi pitkä polkupyörälenkki koululta käsin, mutta en tiedä miten sen kanssa käy. Hän reväytti jokin aika sitten yläselästä lihaksen tippuessaan hevosen selästä ja se tuppaa vaivaantumaan pyöräillessä...