Joukkinahan tuo menee, mutta yhtä kaikki tämäniltaisessa vanhempainillassa selvisi, että Tiiti ja Johannna päätyivät/pääsivät aloittamaan 7 A-luokalla ensi syksynä. (86 seiskaluokkalaista koulussa eli D-luokkaan asti luokkia)
Luokan kokoonpano vaikutti hyvälle. Jos olisin jotain muutosta, toivonut niin ehkä suurempaa variaatiota etnisiin taustoihin.
"Vanhastaan" eli vanhempien, jo yläasteensa käyneiden lasten kanssa olen ollut huomaavinani että parhaiten toimivat 80/20 luokat eli ihanteena on kaksikymmenprossainen "ulkomaalaisvahvistus" - ja usein on siihen päästykin, kiitos lähikuntien politiikan ja sen että Oravaisten Taberna on niin lähellä.
Hyvältä näytti kuitenkin näinkin.

Muuten olen lähinnä siivoillut. Töiden jälkeen siis. Työt muuttivat luonnettaan kesken päivän kun pääsin/jouduin koevahdiksi. En ollut pahoillani - carey kettuili ja sain laiskotella ja vaellella netissä ja chateissa tuntipalkalla. Silloin kun tuo on kyllin harvinaista, se pysyy herkkuna. Talvella sikalenssuaikaan, kun sitä piti tehdä päivät päästään, siihen tylsistyi.
Joskus siis liika on minullekin liikaa... vaikka keskimäärin ihan liikaa on tietenkin varsin sopivasti tai pikkuisen alakanttiin.

Heikki käytti pikkuväkeä kevään viimeistä kertaa muskarissa. Tästä sitten alkaa kesätauko. Jereä ketuttaa jo nyt. Kyselee kauanko on syksyyn. Vielä enemmän tulee ketuttamaan kun parin viikon päästä menee uimahallikin kesäksi kiinni ja tiistaiuinnit jäävät pois. Hiekkakuopalla toki käydään kesän mittaan tuon tuostakin uimassa - mutta säiden mukaan, ei aikataululla. Ja aikataulut ovat kovasti kolmivuotiaiden maailmanhahmottajien mieleen.

Kerhosta tuli viesti, että Wilma ja Jesse laulavat suomenkielisessä jumalanpalveluksessa sunnuntaina. Pitää askarrella uusi kukkapäähine kummallekin, koska edellisessä esityksessä käytetyt on hukka syönyt.
Hyvä niin. Minua askarteluttaa.
Jälkeenpäin on seurakunnalla ruokatarjoilu, jonka hintakin oli rustattu perään: 10 euroa per PERHE.
Nauratti ihan pikkuisen. Meiltä siis noin 50 senttiä per nenä?