XML-syötteet
| « Pitkiä päiviä pukkaa | Miten voikin olla näin poikki olo? » |
Puhutaanko sokerista?
Puhutaanko sokerista?
Tässä diabeettikojen luvatussa maassa, minulla on omalaatuinen sokeriongelma.
Leikkauksen jälkeen minulla on nimittäin taipumusta tipauttaa sokerit tuontuostakin kovin, kovin mataliksi - hypoglykemiaa pukkaa, vaikka en käytä mitään lisäinsuja tms.
Se ei näillä arvoilla ole vaarallista, mutta ärsyttää.
Minä nukun luonnostanikin varsin lyhyitä yöunia, viitisen tuntia normisti. On kakkamaista herätä niiden puolessa välissä päänsärkyyn joka johtuu siitä että mmol/l on reippaasti alle kahden.
Tämähän on kuin Uuno Turhapuron elämästä konsanaan: Unetkin joutuu keskeyttämään pitääkseen ruokatauon?
Muutenkaan tuo syöminen ei oikein mene minulla - vieläkään - niin kuin pitäisi. Tällä vatsalaukun volyymilla pitäisi aterioida 8 kertaa päivässä. Välillä pääsinkin sinne viiteen tai kuuteen, mutta viime aikoina on lipsunut taas. Kun mietin kuluneita viikkoja niin keskimääräinen ateriointitiheys taitaa olla jotakuinkin kolme kertaa vuorokaudessa.
Ryhdistäytymisen paikka siis.
Ryhdistäytyä saisi muutenkin. Olen aamun mittaan avannut kässärin oikolukua varten jo ainakin puolen tusinan kertaa ja aina keksinyt jotain muuta, muka tärkeämpää, ettei tarvitsisi aloittaa. Naama on kirjattu, maileihin vastattu, tilin saldoa ihmetelty ja nyt blogattukin , vaikkei oikeastaan ole mitään blogattavaa.
Ei kai enää auta muu kuin hapuilla se hakku hyppysiinsä ja lähteä kaivoksille...?
6 kommenttia
Mutta pitäiskös sua ruveta pommittamaan tekstareilla kolmen tunnin välein?
Minulla menossa sentään jo sivu 1138 188:sta eli voiton puolella... ja silti tökkii. Pahasti.
Paastoamalla minä korotan sokeria.
Etukäteisoireenaa taas kerran housupesu, kumma maha kun sekoaa just kun kaivan avainta.
Pakko kysyä, kun kiinnostaa aivan älyttömästi, että oletko ollut aina noin vähäuninen? Millaista elämäsi oli silloin, kun sinulla oli ainoastaan pikkulapset? Oliko valvominen tuolloin helppoa ja pärjäsitkö yhtä vähällä unella? Onko tuo tottumiskysymys?
Meillä on Helsingissä hieno päivä. Olen saanut tänään ihanan työpaikan (ekaluokan) kivasta koulusta. Tänään saimme myös tiedon, että paritalo, joka olemme kuolanneet, tulee olemaan meidän. En ole päässyt hehkuttamaan vielä kenellekään onneani, joten pakko tehdä se täällä. :)
Monellako rahalla ja mistä kolosta sais elokuusta lähtien hyvän lastenhoitajan, joka maksua vastaan tekisi vähän kotihommiakin? Tällaisen ongelman nyt kehitin tähän onnen keskelle.
Minulle tuo nukkuminen iskee nyt oikein urakalla takaisin, päässä takoo: Mitäs menit aikoinaan nauramaan toisten unisuudelle ja unenlahjoille. tulee niin lujaa takaisin *vetää näyttelijän lahjat esille ja taas maailma hymyilee kanssani*
Kiitos onnitteluista.
Unen suhteen olen tainnut aina olla vähäuninen. Ennen tosin ranatuduin petiin aikaisemmin - lukeakseni sitten välillä jopa koko yön. Nykyään tohotan pidempään iltaisin liikkeellä ja nousen aikaisemmin ylöskin - ka luen vähemmän.
Eri elämänvaihe siis.
Sinulle isot onnittelut uuden kodin johdosta. Tiedän, miten olet siitä haaveillut. Upeaa, että se oikea löytyi ja haave toteutui!
Tuosta lasten kotihoitajasta - ekana tulee mieleen joku jolla itsellään pieni lapsi/lapsia? Sellainen joka haluaa leventää leipää tai jatkaa mahdollisesti omien(kin) lasten hoitamista vielä kotihoidonvapaan päätyttyä? Tai joku jolla jo kouluikäisiä, jotka haluaisi vastaanottaa - eli jolle sopisi olla tavoitettavissa, vaikka sitten toisen huushollissa.
Au pair voi myös olla hyvä vaihtoehto - mikäli asumisolosuhteet sen sallivat.