Lueskelin viikonlopulla Adornoa. Ja vähän Leo Löwenthalia. Ja Horkheimeria. Ja…
Frankfurtin koulukunnasta siis kysymys.

Ja kuten lie ennakoitavissakin, niin mummeli tykkää kovasti.
Eikä tajua.

Ja se, mitä minä en nyt (tällä kertaa) tajua on se, että miten kriittinen tutkimus eroaa eriasteisella asiantuntijuudella kuorrutetusta pamfletoinnista?
Olen miettinyt tätä ennenkin, mutta ajatellut että en vain tiedä frankfurtin makkariosta tarpeeksi ja siksi en tajua.
Mutta mitä enemmän opin, sitä hämillisemmäksi menen.
Tässä siis minä, mummeli Krokvik, yritän vuosikausia nielemällä niellä akateemisen kirjoittamisen tapoja, hyväksyä pedanttisuuden ja (usein pelkuruudelta/vastuun pakoilulta haiskahtavan) objektivisuuden tavoittelun – ja sitten kriittisen tutkimuksen tekijät saavat kirjoittaa mielipidekirjoituksia ja kutsua sitä tieteenteoksi?

Mit vit..?!

Blokuvana Ginan eilinen otos köökin pöydältä. Kohta puhkeaa lehtiä...