Pietari soitti, että koulunsa päättyi juuri. (Olivat excursiolla)
Minullakin periaatteessa päivän työt pulkassa.
Adornoa lueskelen, laiskahkosti. Ei vielä kiire sen kanssa.
Kotiin ei voi kuitenkaan lähteä ennen kuin kolmas kimppakyytiläinen eli Keijo, on valmis. Eli neljään asti saa naputella, jos vain jaksaa.

Illalla sitten pikkuväen uimahallipäivä. Kolmen melkeinpienimmän kanssa menen...
Mii ja Kauko ovat listoittaneet ja maalailleet kotona. Ja käyttäneet pieniä mäkkärissä samalla, kun hakivat Kaukolle passin.
Huomenna he lähtevät sitten Tallinnaaan ja Riku tulee mummolaan loppuviikoksi.
Myös Jesse tulee illalla, sillä huomenna on kerho- ja muskaripäivä.

Ande on luvannut auttaa Heikkiä pikkuväen kanssa huomenna ja Keijo puolestaan torstaina ja perjantaina. Illat sitten minulle. Ei isompaa stressiä aiheesta. Pallot pysyvät hyvin hyppysissä - so far.

Naamakirjan puolella Adan äiti kertoili Adan mielikuvitusystävistä ja kun meilläkin on moiset olleet viime aikoina tapetilla niin tähänkin vähän turinaa aiheesta:

Kun minä olin lapsi niin kahdella veljistäni oli yhteinen meilikuvitusystävä nimeltään Pommon Kimmo.
Pommon Kimmo oli tosi cool tyyppi, uskalsi vaikka mitä, mutta kovin usein hän pohjimmiltaan hyvästä sydämestään huolimatta, joutui vaikeuksiin.
Pommon Kimmo ei esimerkiksi voinut mennä ollenkaan parturiin, koska hän oli melkein-vahingossa rikkonut parturin ikkunan.
Melkeinvahingossa Pommon Kimmo myös söi Allinleipomat hannatädin kakut keksipurkista.
Vähemmän vahingossa Pommon Kimmo piirsi seinään, lusikoi suuhunsa puurosta vain hillosilmän ja suorastaan tahallaan hän amputappasi rosmoja jo ennen aamiaista.
Ei mikään turha jätkä siis.

Tässä taannoin yhtenä iltana, kun olin liian laiska etsimään sopivaa satukirjaa iltalukemisiksi minä kertoilin Pommon Kimmosta Wilmalle ja Jerelle.
Ja uskokaa tai älkää niin heti seuraavana päivänä se mokoma muutti meille ja repi lasten huoneen seinään reiän siihen kohdalle kipsilevyä, missä aiemmin oli ollut pieni ruuvinkolo!
Sen jälkeen Pommin Kimmo pakotti Rikun tiputtamaan siitä kolosta monta Wilman Petshoppettiä seinän sisään.

Sellainen ei käy, ei todellakaan!

Tuosta tuohtuneena me lasten kanssa kävimme lasten kanssa eilen matkahuollon sivuilla ja ostimme Pommon Kimmolle bussilipun Lopelle.
Menköön sinne opettamaan pahuuksiaan Isolle Jesselle, onhan hän alunperin Ison Jessen isän luomus!
(Antilla ja Motokolla ei vielä ole lapsia, joten Antti pääsee taas tässä niin kuin koira veräjästä. Vähän niin kuin teki lapsenakin, kun yhdessä Jussin kanssa touhusivat pikkupoikabisneksiään ja jäivät niistä kiinni.)

Se mikä tuossa asiassa on auki, on se, että miten saan veljeni ymmärtämään, että he ovat minulle velkaa uuden kipsilevyn lastenkammarin seinään ja Wilmalle Littlest Petshop Pairs With Accessories?
Sillä ovathan he oikeasti ja tosiasiallisesti vastuussa oman mielikuvituskaverinsa tekemisistä?
Hävytöntä, jos MINÄ joudun maksamaan muiden mielikuvitusystävien aiheuttamia vahinkoja!

Tarinan opetus:
Varokaa suututtamasta sen kummemmin omia kuin muidenkaan mielikuvituskavereita.
Ne voivat tehdä tosi pahaa jälkeä, jos sille päälle sattuvat.