Siinä mennään.
Ja aikajanallisesti tammikuussa 2007.
Jeremias syntyi juuri.

Kirjoitan avoimessa toimistotilassa jossa muitakin orjia kuka minkin projektin kimpussa.
Väliin itkeä tirrautan. Silmäkulmat (ja nenä) vuotavat äänekkäästi ja epäesteettisesti ikävää.
Lyylin fitnessvideota en pystynyt kymmenkunnasta päättäväisestä ryhdistäytymisyrityksestä huolimatta katsomaan loppuun. Joku raja...

Ja väliin sitten nauraa hekottelen (ääneen sitäkin) jollekin mitä Reine tai Mika tai joku muu kirjoittaa facebookissa, jonne pakenen tuon tuostakin, kun tunnelmat wordissa käyvät liian intensiivisiksi.
On näin ollen käsittääkseni vain ajan kysymys, ennen kuin joku soittaa minulle ambulanssin.
Enkä pane sitä edes pahakseni.
P-rozacia kehiin ja pitkä loma valkoisessa pehmeässä huoneessa?
Kuulostaa paljon paremmalta kuin tämän jatkaminen.

Se nimittäin lähenee.
Jos oikein venytän ja vanutan niin saan kehitettyä asiaa vielä ehkä viiteen sivuun ennen sitä.
Hitosti adjektiiveja ja paljon toistoa, niin ehkä siis vielä kokonainen päivä...
Hemmetin hyvällä onnella se siis siirtyisi maanantaihin.
Siis se ennen kuin on aika alkaa kirjoittamaan siitä maanantaista.

Mitä helevettiä minä oikein ajattelin kun aloitin tämän?! :mad: