Heitin Heikin varttia vaille seitsemän junalle (yhden päivän keikka Helsinkiin) ja siitä , siis bauttiarallaa kuudesta eteenpäin onkin sitten mennyt päivä matalalentona. Työt on nyt tehty ja venättäkin vilkaistu. Voisi siis hakea hakkunsa ja painella pikkuhiljaa suolakaivoksille. Karisto kutsuu.

Sitä ennen kuitenkin jokin ateriahko. Joko eilen unohtunut iltapala tai kiireeseen hävinnyt tämänaamuinen aamupala tai sitten vaikkapa päivän lounas. Ihan sama millä nimellä sitä sanoo, mutta evästä kumminkin. Ennen kuin vaarallisen matalaksi laskenut verensokeri on osa puolustuksen puheenvuoroa jossain murhasyytteessä.

Illalla kotitöitä. Tänään olisi tarkoitus raahata Tiitin ja meidän makkarista kaikki tekstiilit, niin vaatteet kuin petivaatteetkin pihalle ja järkyttää niitä tomutuksella ja raittiilla ilmalla sen aikaa kun kuuraisi hyllyt, lootat sun muut jollain hyvänhajuisella myrkyllä.
Hullun hommaa tietenkin, mutta antaa omalaatuista perverssiä tyydytystäkin...

Mii perheineen on tänään pitkän päivän lapsenvahtina ja kuskaa Wilman ja Jessen kielikerhoonkin. (Ja toivottavasti sieltä myös pois)
Illalla puolestaan Oskari hoitaa Wilman, Jeren ja Jessen muskariajot.

Minä saan siis rauhassa keskittyä tuohon hullu(mma)ksi tulemiseen.