XML-syötteet
| « Pikaraportti suolakaivoksen portilta | Teidän bloginne eivät ole teidän blogejanne » |
Kevyttä kenttäskitsofreniaa
Kevyttä kenttäskitsofreniaa
Olen taas kirjoittanut kässäriä suurimman osan päivää. Menossa sivulla 114. Oikoluin kaiken tähänastisen ja karsin jonkin verran paskaa. Aikaa siis paloi.
Tänään olen miettinyt erilaisia riittämättömyyden tunteita. Kun ihminen valitsee sillä lailla täyden elämän kuin mikä minulle parhaiten sopii, niin hän valitsee myös ikuisen huonon omantunnon, kotikutoisen skitsofrenian.
Kun olen täällä, pitäisi olla tuolla ja siellä ja mahdollisesti siellätuollakin.
Kun kirjoitan kässäriä pitäisi tehdä työtöitä, koulutöitä ja tietenkin olla kotona lastenkin kanssa (ja maalata ja hoitaa ihmissuhteita ja hoitaa kotiaan ja osallistua enemmän hyväntekeväisyystyöhön ja olla poliittisesti aktiivisempi ja ..) Erityisen paha tämä mielen jako oli niihin aikoihin kun Lyyli oli pieni ja paljon sairaalassa.
Jokainen hetki poissa Lylen luota oli tuskaa.
Ja sairaalassa kantoi sitten huonoa omaatuntoa siitä ettei ollut muiden lasten luona, ystävilleen läsnä, töissä, koulussa jne. Mieli lepatti milloin missäkin, milloin minkinkokoisina pirstaleina.
Eli elin silloin ja elän nyt normaalia tervettä aikuisen naisen elämää?
Ja blogikuvaksi yksi Miin otos siitä, mitä missasin eilisen tapahtumista:
09.03.2010 13:47:46 , kirjoittaja satu 
, 571 katselua, Viipaleita,
12 kommenttia » • Lähetä viittaus » Viittausosoite tälle kirjoitukselle
Viittaus URL (klikkaa hiiren oikealla napilla ja kopioi linkki)
12 kommenttia
Kommentti lähettäjä: vesivaskooli [Vieras]
Huoh. Juuri niin.
Huoh.
Jos on vähemmän, kaipaisi enemmän, jos on enemmän kaipaisi vähemmän. Ei auttaisi kuin lobotomia.
Kevät kyllä myös laimentaa skitsofrenian oireita hieman, odotahan vaan hetki pieni siellä Pohjolassa.
Huoh.
Jos on vähemmän, kaipaisi enemmän, jos on enemmän kaipaisi vähemmän. Ei auttaisi kuin lobotomia.
Kevät kyllä myös laimentaa skitsofrenian oireita hieman, odotahan vaan hetki pieni siellä Pohjolassa.
09.03.2010 @ 14:08
Kommentti lähettäjä: tinja [Jäsen]
Miten ois tällänen essee ruotsiin,...
Pä sportlovet.
På sportlovet reste jag med tåg till österbotten får att ha semester.
Då åkte jag slalom och jag gått på bio. Det var kul!
Min födelsedag var på sportlovet och jag firade dem. Dessutom jag tittade på tv och lyssnade på musik.
Fredag jag gick pä hav. Det var underbar! Nästa dag tiden gick långsamt. Men jag uppfinna byggde flygplan. För då och då jag flög. Det var min sportlovet.
-Kuten käsität kaikki ei oo totta, eikä pidäkkään mietin vaan onko se ihan OK.? virheitä...?
Pä sportlovet.
På sportlovet reste jag med tåg till österbotten får att ha semester.
Då åkte jag slalom och jag gått på bio. Det var kul!
Min födelsedag var på sportlovet och jag firade dem. Dessutom jag tittade på tv och lyssnade på musik.
Fredag jag gick pä hav. Det var underbar! Nästa dag tiden gick långsamt. Men jag uppfinna byggde flygplan. För då och då jag flög. Det var min sportlovet.
-Kuten käsität kaikki ei oo totta, eikä pidäkkään mietin vaan onko se ihan OK.? virheitä...?
09.03.2010 @ 15:20
Kommentti lähettäjä: satu [Jäsen]
Otsikossa "På" sportlovet.
... och gick på bio.
..jag firade den.
Dessutom tittade jag (käänteinen sanajärjestys)
Fredagen gick jag på isen vid havet (meren jäällä)
Det var underbarT.
Men jag uppfann och byggde en flygplan. Då flög jag.
Det var MITT sportlov.
Hyvä aine.
Pienet kielioppivirheet korjasin tohon ylle. Mietin pitkään, että mikä oli se osuus mikä ei ollut totta ja tulin siihen tulokseen että leffa? Sinne ette ehtineet
... och gick på bio.
..jag firade den.
Dessutom tittade jag (käänteinen sanajärjestys)
Fredagen gick jag på isen vid havet (meren jäällä)
Det var underbarT.
Men jag uppfann och byggde en flygplan. Då flög jag.
Det var MITT sportlov.
Hyvä aine.
Pienet kielioppivirheet korjasin tohon ylle. Mietin pitkään, että mikä oli se osuus mikä ei ollut totta ja tulin siihen tulokseen että leffa? Sinne ette ehtineet
09.03.2010 @ 15:37
Kommentti lähettäjä: tinja [Jäsen]
kirjotin kyllä mielestäni että: rakensin lentokoneen ja aina välillä lentelin sillä... jotain sinne päin.
09.03.2010 @ 16:16
Kommentti lähettäjä: jutta [Vieras]
Riittämättömyyden ja samalla suuren nautinnon ja innoituksen tunne on tuttu ns. hankaluushakuisille ihmisille. Ihmisille, jotka haluavat olla läsnä täydesti siinä, mikä jo on olemassa ja jotka hamuavat suurella palolla sitä jotain, mikä voisi olla kohta. Tuttu tunne aika monelle, eikö! Nimenomaan hankaluushakuiseksi elämäksi sitä kutsuisin - kovinkin tuttua.
09.03.2010 @ 17:21
Kommentti lähettäjä: Reine [Vieras] · http://reinavate.blogspot.com
Tuntuu ihan älyttömän tylsältä todeta että voi miten totta enkä silti muuta voi...niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa ja vain yksi paikka kerrallaan missä voi olla.
09.03.2010 @ 18:25
Kommentti lähettäjä: Gina [Jäsen]
mie taas ton tinturan aineen kirjoittaisin.. jaa mutta siitä huomaa että sen on jonkun toisen.....
Mitt sportlov.
På sportlovet reste jag med tåg till Österbotten för att ha semester. Där åkte jag slalom och gick på bio. ....
Nästa dag gick tiden långsamt. ..... Det var mitt sportlovet.
Många lyckoönskningar mjämjähhh.. Onnee vaan synttärin johdosta.. (muistin muuten)
huom niin suomeksi kuin ruotsiksi paikannimet ja yleensä nimet kirjoitetaan Etukirjaimella, österbottniska / pohjnmaalaiset menee pikkusilla kirjaimilla, vain tuo satumummo ja mika-ääliö kirjoitetaan pikkusella alkukirjaimella =)))
Mitt sportlov.
På sportlovet reste jag med tåg till Österbotten för att ha semester. Där åkte jag slalom och gick på bio. ....
Nästa dag gick tiden långsamt. ..... Det var mitt sportlovet.
Många lyckoönskningar mjämjähhh.. Onnee vaan synttärin johdosta.. (muistin muuten)
huom niin suomeksi kuin ruotsiksi paikannimet ja yleensä nimet kirjoitetaan Etukirjaimella, österbottniska / pohjnmaalaiset menee pikkusilla kirjaimilla, vain tuo satumummo ja mika-ääliö kirjoitetaan pikkusella alkukirjaimella =)))
09.03.2010 @ 21:06
Kommentti lähettäjä: Ma [Vieras]
pitääkö yhdestä riittää aina?
mikä on tarpeeksi ja mikä ei riitä? milloin on liikaakin? ikuisia kysymyksiä... monesti sitä miettii näitä elämänkoukeroita ja asioita ja mutkia, että miten se näin menee, vaikka piti mennä ihan toisin ja itse haluaisin menevän toisin, tekee kaikkensa eikä mikään riitä?
rahat ei riitä ja toisilla sitäkin on liian kanssa, terveys ei riitä ja toiset ei ole koskaan kipeitä....
Nyt riepoo kipu polvessa kun selkä ja olkapää on nyt just parempia... kipu vuorottelee, siksikö ettei kestä kaikkea kipua kerralla, vai siksikö että se riittäisi jokaiseen päivään ja pidempään...
Ja kun pitäisi jaksaa tehdä sata hommaa, joku voima kaataa sohvaan ja tunkee unta kupoliin pariksi tunniksi, enkö riitä edes itselleni että saisin suunnitellut tehtyä---
voi meitä miettijöitä
mikä on tarpeeksi ja mikä ei riitä? milloin on liikaakin? ikuisia kysymyksiä... monesti sitä miettii näitä elämänkoukeroita ja asioita ja mutkia, että miten se näin menee, vaikka piti mennä ihan toisin ja itse haluaisin menevän toisin, tekee kaikkensa eikä mikään riitä?
rahat ei riitä ja toisilla sitäkin on liian kanssa, terveys ei riitä ja toiset ei ole koskaan kipeitä....
Nyt riepoo kipu polvessa kun selkä ja olkapää on nyt just parempia... kipu vuorottelee, siksikö ettei kestä kaikkea kipua kerralla, vai siksikö että se riittäisi jokaiseen päivään ja pidempään...
Ja kun pitäisi jaksaa tehdä sata hommaa, joku voima kaataa sohvaan ja tunkee unta kupoliin pariksi tunniksi, enkö riitä edes itselleni että saisin suunnitellut tehtyä---
voi meitä miettijöitä
09.03.2010 @ 21:19
Kommentti lähettäjä: Gina [Jäsen]
Mikä yhdelle on hyvä, toiselle oikea, kolmannelle "välttää moiselle", neljäs ei edes ajattele.
ehkäpä selkeämmin tuo Töytärin Jussi esille erään kirjan kohdalla:
ehkäpä selkeämmin tuo Töytärin Jussi esille erään kirjan kohdalla:
Yksikään pari ei voi sanoa toiselle, miten heidän tulisi elää. Vaikka kuljetaankin samojen vaiheiden kautta, jokaisella on oma tiensä. Oman tiensä pariskunta voi löytää vain itse.
10.03.2010 @ 09:58
Kommentti lähettäjä: satu [Jäsen]
"Ongelma" tässä lie se, että pohjimmiltaan sitä viihtyy sittenkin parhaiten siinä "hankalassa" elämässä, kokee sen rikkaimmaksi tms.
10.03.2010 @ 10:14
Kommentti lähettäjä: Tiina [Vieras]
Törmäsin eilen pitkän tauon jälkeen entiseen työkaveriin,jota ammattimielessä kunnioitan ja arvostan suuresti.Jouduin taas toteamaan sen,kuinka erilaisina ratkaisut näyttäytyvät ihmisille.Hänelle mun elämäntapa on selvästi käsittämätön.Se tulee ilmi kommenteista ja elekielestä.Itse tunnen kolmen sijoitetun erityislapsen äitinä eläväni iloista,antoisaa,joskin myös hyvin intensiivistä ja haastavaa elämää.Vastapuolesta näin selvästi,kuinka hän kaikin voimin yritti ymmärtää,mutta kuitenkin lipsahti,ettei käsitä uhrautumistani.Itse en taas koe uhrautuvani eikä moinen kuulu käsitteisiini eikä sanavarastooni.Ehkä se on kuitenkin tuota hankaluuksissa elämistä joidenkin silmissä
10.03.2010 @ 22:08