Postasin perjantaina KIINNI JÄIT -bloggauksen ja tähän mennessä olen saanut 76 vastausta kommenttilootaan ja 25 mailiin. Valtava vastausmäärä.
Kiitos teille kaikille.
Ja kiitos muuttuu moninkertaiseksi sen myötä, että moni teistä oli kuluttanut vaivaa kertoaksenne pidemmästikin motiivejanne lukemiselle ja sanoaksenne monenlaisia häkellyttävän kauniita asioita.

Alun perin jäin miettimään blogien lukemisia lukiessani itse Laura Mulveyn esseetä (Visual Pleasure and Narrative Cinema) . Se on 70-luvulta ja vahvan feministinen sekä aikansa tapaan vahvasti vinksallaan kohti lacanilaista freudilaisuutta (edellyttäen että sellainen on olemassa) tai jotain sinne päin. Se on myös loistava artikkeli ja mahdollinen epäajanmukaisuus on mielestäni vain pinnallista. Laura-täti jyrää kyllä yhä syvemmälle kuin moni uusi elokuvatukija.

Niin tai näin niin L esitti elokuvan katsomistavoiksi skoptofilistisen ja toisaalta narsisitisen. Kumpikaan ei kuulosta kovin mairittelevalle.
Ensimmäisen mukaan katsoja on tirkistelijä, joka ottaa haltuunsa ja alistaa katseen kohteen. (Veijo Hietala on tosin esittänyt kovaa kritiikkiä voyerismin paheksuntaa kohtaan. Loppujen lopuksi me opimme kaiken, kävelystä, puheesta jne. alkaen tirkistelemällä)
Toisessa elokuvan katselu on peilivaiheen uusintamista. Halu katsoa nivoutuu yhteen samankaltaisuuden ja tunnistamisen tuottaman mielihyvän kanssa. Lacan on sanonut, että hetki jolloin lapsi tunnistaa itsensä peilistä , on ratkaiseva hänen egonsa konstitution kannalta.Peilivaihe tapahtuu aikana jolloin lapsen halu fyysisiin suorituksiin ylittää hänen motorisen kapasiteettinsa. Tästä seuraa, että itsensä tunnistaminen on lapselle riemastuttava kokemus, sillä hän kuvittelee peilikuvan olevan omaa ruumistaan täydellisempi ja valmiimpi.

Siinä siis monimutkainen asia lyhyesti ja epäilemättä myös vajavaisesti ymmärrettynäkin.
Joka tapauksessa jossain vaihessa tuota tahkotessani jäin miettimään blogien suosiota. Miksi minä luen niin monia blogeja? Miksi minun blogillani on lukijoita. Voisiko sitä selittää Mulveylaisittain?
Vastauksistanne osaa voi selittää niin. Osa taas on selkeästi toeriaa monimutakisempaa(niin kuin elämä aina?) jolloin mikäli joku oikeasti tahtoisi tehdä tutkimusta blogien suosiosta tuolta kantilta joutuisi päivittämään mukaan ainakin yhden kategorian lisää. Mahdollisesti useitakin.
Jos joku haluaa yrittää, niin kertokaa ihmessä minullekin.
Ajatus kiehtoo.

Ja sitten joitain vastauksia vastauksiinne.

Piia, Kati ja Tarja: Kiva jos löydätte täältä mieleisiänne kuvia ja kuvauksia Jessen arjesta siltä osin kun hän sitä Tönössä viettää.

Kauko: Heh, sinun en olettanut lukevan, mutta kiva kun ilmoittauduit. Pitääko nyt tulevaisuudessa varoa ärräpäidne päästelyä töiden suhteen? ;-)

Kiitos Piparille, Hemulille Jutalle, Lailalle, Hannalle, Johannallem Annalle, Kaisalle, Eijalle, Mintulle, Uppikselle, Cajsalle, Lumileopardille, lukijalle, Heidille, Teijalle, Tuulalle, Leenalle, Hannalle, Sannille, Saraille., Wempulalle, Suville,Anna 35:lle, Anne 35:lle, Pialle, LP:lle, Merjalle, Sirpalle, MK:Lle, Venlalle, Hulmukalle, Kulluluulle, Tupulle, Salla Klemolalle, Aliisalle, Annettelle (Terkkuja tytöille, joihin tavallaan ”virtuaalitutustuin aikoinaan Suomi24n keskustelupalastalla) Ipulle, Nupulle, Punatulkulle, Jannalle (Jaksatko laittaa minulle mailiin blogisi osoitteen? Kävisin mielelläni lukemassa.) Outille (Kiitso vinkistä. Yritän laittaa tänään tai lähipäivinä perusteellisen esittelyn siitä kuka on kuka. Ihan aluksi: Jere on Heikin ja minun nuorimmainen. Jesse puolstana on Oskarin poika), seikulle, Jannalle Orimattilasta, Vesivaskoolille (Hyvin samantapaisia pohdintoja sinulla, kuin minulla sinun blogiasi seuratessani), Annelle, jannille, Puhurille, Tintille, ja Ainille.

Tuija; Minä muistan sinut Raahenkadulta. Pitää kertoa Maikillr tästä odottamattomasta uudelleen”tapaamisesta”

Jii. Minulle sinä olet vanha ystävä, aina ja ikusiesti ”Se kaunis ruusunnuppu”. Toisin päin ei taida muistoja olla, mutta hirveän hauska , että olemme sattuneet uudelleen yhteen.

Katariina. Oli ilo ja suuri kunnia saada olla todistamassa Amorin toimintaa kotichatissa. 

Tack Hj, Anne, Ingeborg (Ps. Den där centrum-tavlan är I den nya hantverkarboden nuförtiden), Pilla, Johanna

Reine on liveystävä.
Jollain hupsulla tavalla nostan tänne myös Kirsin.
Samoin Aunen, Satusannan, Hannan ja Eijan.
Jossain vaiheessa virtuaali on vain sattumaa, ystävyys sen takana todellista?
Teidän kaikkien elämästä teidän edes jotain ja olette vaihtelevassa määrin ajatuksissani.

Tanja, Gina, Tiiti, Marko, Minja,
ja omalla laillaan myös Anneli, mika ja Tinja kuulutte perheeseen.
Osa sukua biologisesti, osa muuten vain

Tiina; Höh sinun kanssasi. Minä olisi itse määritellyt sinut vanhoihin ystäviin. Yhteydenpito on jäänyt vähiin kuluneina vuosikymmeninä, mutta koen kyllä että ”olet siellä jossain.”, vaikka se taitaa olla aika vähäinen lause ystävyyden tunnetta kuvaamaan.

Kysymyksesi kritiikistä on mielenkiintoinen. Vielä esim. vuosi sitten olisin luultavasti vastannut että otan vastaan kritiikin siinä missä kehutkin.
Nykyään ajattelen toisin. Syy mielenmuutokseen on ollut parin tuttavan blogikohtelu. Esimerkiksi nostan (Luvatta. Sori Reine) Reinen blogin, jonka hän välillä sulkikin, kun ei yksinkertaisesti jaksanut näennäisen ystävällistä ja muka-rakentavaa , mutta pinnan alla selkeän pahantahtoista ja omahyväistä kritiikkiä.
Katselin sitä ja kiristelin hampaitani ja mietin että miksi hitossa Reine ei vain estä tuon v-pään ip-ososta tulevia juttuja? Tuntui kohtuutomalta niin Reineä kuin meitä muitakin kohtaan että hän moisen vuoksi hillitsi avoimuuttaan ja vähensi sisältöä.
Loppujen lopuksihan se on juuri niin kuin sinäkin mainitsit joidenkin bloginpitäjien älähtävän: ”Kenenkään ei ole pakko lukea yhtään blogia ellei tahdo.”

Nykyään siis toivon, että
a) osaan ottaa vastaan aidon rakentavaa kritiikkiä.
b) minulla on kanttia poistaa kommentoijista (ja ajatuksistani) välittömästi mahdollinen destruktiivinen kritiikki.