XML-syötteet
| « Valtavasti kiitoksia kaikille kommentoineille. | Saako jo mennä kotiin? » |
Kiinni jäit!
Kiinni jäit!
KIINNI JÄIT! KOSKA LUET TÄTÄ TEKSTIÄ, SE TARKOITTAA ETTÄ SINUN TÄYTYY KOMMENTOIDA. KOMMENTOI IHAN MITÄ HALUAT, KUNHAN TEET SEN. LAITA TÄMÄ TEKSTI OMAAN BLOGIISI JA NAPPAA KAIKKI BLOGIASI LUKEVAT.
Minä postasin blogiin tuon ylläolevan tekstin joskus vuonna 2006 ja nyt teen sen uusiksi.
Pyydän kauniisti ja toivon kovasti, että mahdollisimman moni suostuu kommentoimaan.(Ei ole pakko linkittää omaan blogiin tai edes kirjoittaa omaa blogia)
Ihanne minulle olisi jos voisitte kommenttiinne liittää jonkinlaisen lyhyen kuvauksen siitä, miksi luette tai miksi uudelleen palaatte lukemaan tyyliin:
- sukua tai perhettä (mitä se ääliö musta on taas kirjoittanut?),
- ystävä (mitä se ääliö taas sekoilee?)
- livetuttu muuten.
- virtuaaliystävä, vertaistuen etsijä tai rinnallakulkija (Jollain lailla samanlainen elämäntilanne? Miltä osin? Tai ihan päinvastainen tyyliin "Noin minunkin elämäni olisi voinut mennä jos olisi valinnut toisin!")
- kauhistelija, mummelin tai elämäntapansa vastenmielisenä kokeva.
- jostain yhdestä tarinan aspektista kiinnostunut (suurperheellisyydestä, ammattikirjoittamisesta, opiskelusta, kokkauksesta, sisustamisesta, viestinnästä, filosofiasta tms)
- jne.
Nuo kategoriat ovat kovin äkkiä väsättyjä ja varmasti puutteellisia. Samoin tiedän ihmisiä, jotka kuuluvat yhtä aikaa moniin (kaikkiin?) kategorioihin. Muokatkaa siis vapaasti ja lisätkää itse parempia. Yritän myöhemmässä postauksessa selittää, miksi tämä aihe kiehtoo minua. (Vinkkinä Laura Mulveyn elokuvanlukutavat skoptofiilisesta egoa tukevaan)
Olen paahtanut tällä viikolla töiden parissa niin tiiviisti niin ei ole oikein omalta kameralta uusia kuviakaan. Onneksi on Gina, ettei ihan pelkäksi kuvattomaksi tekstiksi mene. Alla paikallista kansantaidetta:
86 kommenttia
Kommentti lähettäjä: Piia alias Jessen äiti [Vieras]
Heh, kiinni jäin.. Kaippa vaan kiinnostaa mitä Jessen mummi puhelee! Etenkin jos sattuu, että Jesse mainitaan tekstissä, ja kuvavarkaissa usein käyn..:)
05.03.2010 @ 09:39
Kommentti lähettäjä: Kauko.P [Vieras]
Työtovereita ollaan. Käyn katsomassa haukutko vai kehutko ja yksityiselämässä myös vertaistuen vuoksi.
05.03.2010 @ 09:48
Kommentti lähettäjä: Pipari [Vieras] 
Pipari täällä hei. Edelleen linjoilla tarinaan koukuttuneena. Tunnen perheenne vain virtuaalisesti viipaleiden kautta, mutta palaan aina vain takaisin kuulostelemaan kuulumisia. Elämäntilanne ei ole sama, ehkä lähempänä lastesi ikää tai eloa, mutta tämä rehellinen, aito ja kaikkia tunteita tarjoava blogi vie mennessään.
05.03.2010 @ 09:53
Kommentti lähettäjä: Hemuli [Vieras]
Olen seuraillut perheenne eloa tätä kautta joitakin vuosia. Se mikä saa palaamaan on kai uteliaisuus omasta elämästäni eroavaa erilaista elämäntapaa kohtaan tai se, että elämänasenteessasi on jotain sellaista jota toivoisin itselläni olevan jos ei jo nyt niin ehkä sitten joskus.
Kiitos!
Kiitos!
05.03.2010 @ 10:02
Olen iloinen jos voin sanoa olevani ystävä. Ja ainakin addikti olen enkä yhtään edes häpeä!
Kiitos kun olet siellä ja kirjotat tätä.
Kiitos kun olet siellä ja kirjotat tätä.
05.03.2010 @ 10:06
Kommentti lähettäjä: Jutta [Vieras]
Olen lukenut elämänmakuista ja rikkaasti kirjoitettua sekä kuvitettua blogiasi jo pitkään. Olisi ollut korrektia kiittää jo kauan sitten, mutta teen sen ainakin nyt: Kiitos Satu!
Kirjoituksesi lämmittävät ja antavat ajatuksia. Persoonasi on kiehtova ja olet vahvana rakastavana suurperheesi matriarkkana oiva esikuva meille monelle.
Kirjoituksesi lämmittävät ja antavat ajatuksia. Persoonasi on kiehtova ja olet vahvana rakastavana suurperheesi matriarkkana oiva esikuva meille monelle.
05.03.2010 @ 10:22
Kommentti lähettäjä: Tanja [Vieras]
Kikar på bilderna, Läser inte texterna över huvudtaget, men detdär KIINNI JÄIT kunde man inte missa :).
05.03.2010 @ 10:36
Ensinnäkin:Ääliö-titteli on myönnetty mikalle! keksi itelles uus:blink:
Toisekseen: Virtuaalikauhistelija, sukua (vähemmän ku Piia), perhetuttu, ystäväkin kait, live-virtuaalituttava.
Viettää tällä hetkellä *hyi häpeää* kummallista "muka"flunssa-aikaa.
[no hyvä että siel on jotain, saa niitä vanhojakin kuvia sieltä käyttää, ihan kaikkeen mihin vaan pääset käsiksi kuva-albummeissani PAITSI ne mistä on sovittu ja mitä vähänkin epäilet että ei asianosaiset halua nähdä netissä]
Toisekseen: Virtuaalikauhistelija, sukua (vähemmän ku Piia), perhetuttu, ystäväkin kait, live-virtuaalituttava.
Viettää tällä hetkellä *hyi häpeää* kummallista "muka"flunssa-aikaa.
[no hyvä että siel on jotain, saa niitä vanhojakin kuvia sieltä käyttää, ihan kaikkeen mihin vaan pääset käsiksi kuva-albummeissani PAITSI ne mistä on sovittu ja mitä vähänkin epäilet että ei asianosaiset halua nähdä netissä]
05.03.2010 @ 10:38
Kommentti lähettäjä: Laila [Vieras]
Sinun blogisi on ensimmäinen blogi,jonka netistä löysin ja heti jäin koukkuun!Niin erilaista elämää kuin täällä,mutta kuitenkin niin samanlaista.Hattua nostan jaksamisellesi ja vaikka en ole kommentoinutkaan,niin hengessä olen ollut mukana.Kiitos!
05.03.2010 @ 10:44
Kommentti lähettäjä: Hanna [Vieras]
Luen. Olen kai koukussa.
Elämäsi on vain niin erilaista kuin omani (ei-omasta-tahdostaan-lapseton perheenhaikailija), joiltain osin samanlaista (olen yliopisto-opiskelija). Luen mielelläni kaikesta mitä kirjoitat.
Voimia kevääseen!
Elämäsi on vain niin erilaista kuin omani (ei-omasta-tahdostaan-lapseton perheenhaikailija), joiltain osin samanlaista (olen yliopisto-opiskelija). Luen mielelläni kaikesta mitä kirjoitat.
Voimia kevääseen!
05.03.2010 @ 10:47
Kommentti lähettäjä: Johanna [Vieras]
Hei Satu!
Olen lukenut blogiasi vuodesta 2006. Alkunsa lukeminen sai työkaverin vinkistä yliopiston kahvihuoneessa kommentista, joka meni jotakuinkin näin "hei, oletko kuullut, että yksi meidän laitoksen opiskelija pitää sellaista Viipaleita-blogia? Se on jotenkin tosi mielenkiintoisesti kirjoitettu, käypä lukemassa". Niin, sittemmin olen (valitettavasti) yliopistolta lähtenyt täysin muihin maisemiin, mutta blogiisi olen edelleen koukussa :) Kiinnostusta pitää ehkä eniten yllä se, että puhut samoista kursseista, joita itse olen käynyt, samoista luennoitsijoista ja samoista yliopistoympyröistä. Taidan hiukan kaivata sinne.
Sen lisäksi ehdoton koukuttava elementti liittyy minun kohdallani siihen, että perheeseesi kuuluu niiiiin monta ihmistä ja sen myötä niiiin paljon arki- ja juhlapuuhastelua. Aivan hengästyttää välillä pelkkä lukeminenkin :) Oma elämäntilanteeni on täysin erilainen, ei vielä omia lapsia jne.
Olen lukenut blogiasi vuodesta 2006. Alkunsa lukeminen sai työkaverin vinkistä yliopiston kahvihuoneessa kommentista, joka meni jotakuinkin näin "hei, oletko kuullut, että yksi meidän laitoksen opiskelija pitää sellaista Viipaleita-blogia? Se on jotenkin tosi mielenkiintoisesti kirjoitettu, käypä lukemassa". Niin, sittemmin olen (valitettavasti) yliopistolta lähtenyt täysin muihin maisemiin, mutta blogiisi olen edelleen koukussa :) Kiinnostusta pitää ehkä eniten yllä se, että puhut samoista kursseista, joita itse olen käynyt, samoista luennoitsijoista ja samoista yliopistoympyröistä. Taidan hiukan kaivata sinne.
Sen lisäksi ehdoton koukuttava elementti liittyy minun kohdallani siihen, että perheeseesi kuuluu niiiiin monta ihmistä ja sen myötä niiiin paljon arki- ja juhlapuuhastelua. Aivan hengästyttää välillä pelkkä lukeminenkin :) Oma elämäntilanteeni on täysin erilainen, ei vielä omia lapsia jne.
05.03.2010 @ 10:52
Kommentti lähettäjä: Anna [Vieras]
Olen lukenut blogiasi ties kuinka kauan, oletan eksyneeni alunperin etsiessäni suurperhe-blogia (omani jäi vajaaksi, siksi työ lastensuojelulaitoksessa..).
Koukkuun jäin! Kirjoitustaitosi tuntuu kehittyvän paremmaksi ja paremmaksi koko ajan. Aina se on ollut mielettömän hyvä!
Viipaleet, koskettavat, osuvat, tuntuvat.
Ventovieras ihminen suurena ihanteenani kirjoitusten kautta.
Upeaa tämä suunnaton rikkaus ja rakkaus ja se kuinka siinä päivästä toiseen eletään elämänmakuisesti eteenpäin. Vahvuutta, haurautta. Elämänlankoja.
Kiitos Satu!
Koukkuun jäin! Kirjoitustaitosi tuntuu kehittyvän paremmaksi ja paremmaksi koko ajan. Aina se on ollut mielettömän hyvä!
Viipaleet, koskettavat, osuvat, tuntuvat.
Ventovieras ihminen suurena ihanteenani kirjoitusten kautta.
Upeaa tämä suunnaton rikkaus ja rakkaus ja se kuinka siinä päivästä toiseen eletään elämänmakuisesti eteenpäin. Vahvuutta, haurautta. Elämänlankoja.
Kiitos Satu!
05.03.2010 @ 11:04
Kommentti lähettäjä: Kaisa [Vieras]
Olen lukenut blogiasi nyt kolme vuotta, löysin sen toisessa blogissa olleen linkin kautta.
Elän virtuaalisesti mukana tapahtumia joista kirjoitat. Olen surullinen kokemistasi ikävistä asioista, mutta tunnen myös iloa, kun näen täällä esimerkiksi jonkin iloisen uutisen. Olen saanut paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia kirjoituksistasi. Ihailen vahvuuttasi, viisauttasi, lempeyttäsi. Sitä kuinka pyyteettömästi rakastat ja välität.
Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää jatkossa!
Elän virtuaalisesti mukana tapahtumia joista kirjoitat. Olen surullinen kokemistasi ikävistä asioista, mutta tunnen myös iloa, kun näen täällä esimerkiksi jonkin iloisen uutisen. Olen saanut paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia kirjoituksistasi. Ihailen vahvuuttasi, viisauttasi, lempeyttäsi. Sitä kuinka pyyteettömästi rakastat ja välität.
Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää jatkossa!
05.03.2010 @ 11:14
Kommentti lähettäjä: Eija [Vieras]
Törmäsin blogiisi jotenkin Lylen kuoleman aikoihin ja siitä asti olen seurannut perheesi elämää. Myöhemmin tajusin, että olin lukenut teistä Viva-lehdestä jo aiemmin.
Miksi sitten luen tätä, sillä en seuraa mitään muuta blogia ja yleensäkin vietän netissä tosi vähän aikaa. Ehkä siksi että olet verbaalisesti lahjakas, ja pidän tyylistäsi kirjoittaa.
Toisaalta hämmästelen tuota avoimuuttasi, aikaansaamisiasi ja taitoa junailla opiskelujesi, töittesi ja perheen kanssa. Ehkä olen siis koukussa.
Itse olen himpun alle viisikymppinen, kahden teini-ikäisen pojan äiti Etelä-Suomesta.
Miksi sitten luen tätä, sillä en seuraa mitään muuta blogia ja yleensäkin vietän netissä tosi vähän aikaa. Ehkä siksi että olet verbaalisesti lahjakas, ja pidän tyylistäsi kirjoittaa.
Toisaalta hämmästelen tuota avoimuuttasi, aikaansaamisiasi ja taitoa junailla opiskelujesi, töittesi ja perheen kanssa. Ehkä olen siis koukussa.
Itse olen himpun alle viisikymppinen, kahden teini-ikäisen pojan äiti Etelä-Suomesta.
05.03.2010 @ 11:41
Kommentti lähettäjä: HJ [Vieras]
Hej! Jag har läst din blogg i några år men aldrig förr kommenterat. Jag tror att jag läste om den först i någon tidningsintervju. Jag läser för att du beskriver storfamiljlivet på ett så intressant vis. Jag gillar matbilderna också :)
05.03.2010 @ 11:49
Kommentti lähettäjä: Tiina [Vieras]
Mä oon ollut joskus ystävä ja nykyään livetuttu,sillä kriteerillä,että tunnistaisimme toisemme kadulla.Viimeksi tavattu 2001. Blogista kuulin yhteisen tuttavan kautta.Sen jälkeen olen lukenut muitakin,koko blogikäsite oli mulle uusi.Tutustuttuani aiheeseen se tuntui kyllä sua varten keksityltä! Kirjoituksesi olivat tosi hurjia ja pohdin pitkään eettisiä seikkoja alaikäisten lastesi kannalta.Tapasi kirjoittaa on ollut aina koukuttava,joskus vuolautesi ja tietty patetia saa minut ärsyyntymään.Se voi kertoa meistä molemmista jotain...Luen varmasti myös "jos olisin jäänyt ruotsinkieliselle rannikolle.."-syystä.Lukisin varmaan muidenkin tuttujen blogeja,jos löytäisin niitä. tämän lukeminen on myös nostalgiatrippi ja peilausta omaan elämään.
En varmaan ole aikaisemmin tullut kysyneeksi,kuinka suhtaudut (ja miltä tuntuvat) kriittisiin kommentteihin?Joissakin blogeissa sivusta seuranneenaa näyttää bloginpitäjä älähtävän vastaukseksi heti,ettei tätä tarvitse lukea,mikäli saa jotain eriävää mielipidettä.Suoranaista solvausta ei tietenkään tarvitse kenenkään kestää.Näytät kyllä saavan yksinomaan herttaisia ja kannustavia kommentteja.
En varmaan ole aikaisemmin tullut kysyneeksi,kuinka suhtaudut (ja miltä tuntuvat) kriittisiin kommentteihin?Joissakin blogeissa sivusta seuranneenaa näyttää bloginpitäjä älähtävän vastaukseksi heti,ettei tätä tarvitse lukea,mikäli saa jotain eriävää mielipidettä.Suoranaista solvausta ei tietenkään tarvitse kenenkään kestää.Näytät kyllä saavan yksinomaan herttaisia ja kannustavia kommentteja.
05.03.2010 @ 12:14
Narahin =)
Kattelin listoilta noita suurperheellisiä. Kaipa sitä sitten olis vaikka vertaistukilukija =)
Meillähän se kokonaislapsiluku on 6 ja edelleen olis tarkoitus lisääntyä. Joten ihan kiva tietää muitakin "hulluja".
Kattelin listoilta noita suurperheellisiä. Kaipa sitä sitten olis vaikka vertaistukilukija =)
Meillähän se kokonaislapsiluku on 6 ja edelleen olis tarkoitus lisääntyä. Joten ihan kiva tietää muitakin "hulluja".
05.03.2010 @ 12:33
Kommentti lähettäjä: Kirsi [Vieras]
Aaaa...miksi käyn täällä? Koska tutisutat ajatusteni juuria. Koska tajuntasi on Auki ja osaat jakaa, mitä se näkee. Koska olet Elänyt. Koska Rakastat isolla ärrällä. Koska...koska...äh...olet Totta ja tullut minulle tärkeäksi, vaikka en olekaan sinua ikinä tavannut.
05.03.2010 @ 13:18
Kommentti lähettäjä: tinja [Vieras]
ANTEEKS, menin tästä ohi ja tää ahdisti mut kirjottamaan muka !
05.03.2010 @ 13:30
Kommentti lähettäjä: Uppis [Vieras]
:DLukenut blogiasi vuosia,koukussa :)!
Itse olen suuresta perheestä,omat lapset aikuisia,pari lastenlasta löytyy!
Kirjoitat elävästä elämästä ja hyvin.Omassa elämässä löytyy montakin kosketuspintaa sinun/perheesi elämää ja juuri elämäntilenteiden/tapahtumakulkujen kautta.Yksinkertaisesti sanoen,blogisi on loistava ja liikuttaa minussa tunteita:).Kiitos!
Itse olen suuresta perheestä,omat lapset aikuisia,pari lastenlasta löytyy!
Kirjoitat elävästä elämästä ja hyvin.Omassa elämässä löytyy montakin kosketuspintaa sinun/perheesi elämää ja juuri elämäntilenteiden/tapahtumakulkujen kautta.Yksinkertaisesti sanoen,blogisi on loistava ja liikuttaa minussa tunteita:).Kiitos!
05.03.2010 @ 13:49
Kommentti lähettäjä: Cajsa [Vieras]
Cajsa, koukussa iloisesti. Eksyin joukkoon joskus kun Lyle oli vasta tulossa elämäänne. Hän se kai olemassaolollaan ja elämällään imaisi sitten vakilukijaksi.
Omien lasteni toivon kasvavan samanlaiseen sisaruuteen kuin perheessänne; välittävään, auttavaan, läsnäolevaan ja elävään.
Omien lasteni toivon kasvavan samanlaiseen sisaruuteen kuin perheessänne; välittävään, auttavaan, läsnäolevaan ja elävään.
05.03.2010 @ 13:53
Kommentti lähettäjä: lumileopardi [Vieras]
Minäkin taisin aloittaa blogisi seuraamisen joskus Lylen syntymän aikoihin. Mitä kautta tänne tulin, en muista, mutta heti ihastuin tapaasi kirjoittaa. Rohkeuteesi kertoa asioista ja kirjoitustyyliisi.
Elämäntilanteeni on ihan erilainen, mutta monissa asioissa periaatteet ja ajatukset ovat samat.
Vaikken teitä livenä tunnekkaan, aina on päästävä katsomaan kuulumisianne iloissa ja suruissa myötäeläen :)
Elämäntilanteeni on ihan erilainen, mutta monissa asioissa periaatteet ja ajatukset ovat samat.
Vaikken teitä livenä tunnekkaan, aina on päästävä katsomaan kuulumisianne iloissa ja suruissa myötäeläen :)
05.03.2010 @ 14:11
Kommentti lähettäjä: lukija [Vieras]
Joskus vuosia sitten olen tänne eksynyt, koska haaveilin/haaveilen suurperheestä. Tällä hetkellä kuitenkin mieheni kanssa olemme lapsettomuushoidoissa. Kirjoitat mielenkiintoisesti ja koko perheenne tuntuukin itselle jo kovin tutulta, vaikka en teitä oikeasti tunne. Oikeastaan minut voisi laskea myös tuohon kategoriaan "kauhistelija", mutta ihan positiivisessa mielessä siis ;)
05.03.2010 @ 14:15
Hei!
Olipa hyvä, että oikein vaadit kommentoimaan. Niin usein olen ollut jotain sanomassa, mutta laiskuus vissiin on aina ehtinyt väliin.
Törmäsin blogiisi jonkun laittaman linkin kautta muutama vuosi sitten. Viimeiset pari vuotta olen päivittäin käynyt täällä ja tunnut perheinesi jo niin tutulta, etten kai ikinä voi lopettaakaan. Viimeksi lomareissulla kun ajoimme Vöyrin risteyksen ohi ajattelin, että tuolla Satu asuu. Emmekä siis ole ikinä tavanneet, enkä tunne ketään perheestäsikään.
Luulen, että minä kadehdin sinulta tuota hirmuista energiamäärää, jolla hoidat perhettäsi ja taloa ja opiskelua ja... Siksi siis käyn täällä urkkimassa, josko itsekin joskus reipastuisi kun tarpeeksi ensin katselen sinun touhujasi :).
Niin ja olen itse myös pikkuisen suurperheellinen, eli meillä on viisi lasta. Siinä sitten olikin kai se ainoa yhteinen tekijä meillä.
Olipa hyvä, että oikein vaadit kommentoimaan. Niin usein olen ollut jotain sanomassa, mutta laiskuus vissiin on aina ehtinyt väliin.
Törmäsin blogiisi jonkun laittaman linkin kautta muutama vuosi sitten. Viimeiset pari vuotta olen päivittäin käynyt täällä ja tunnut perheinesi jo niin tutulta, etten kai ikinä voi lopettaakaan. Viimeksi lomareissulla kun ajoimme Vöyrin risteyksen ohi ajattelin, että tuolla Satu asuu. Emmekä siis ole ikinä tavanneet, enkä tunne ketään perheestäsikään.
Luulen, että minä kadehdin sinulta tuota hirmuista energiamäärää, jolla hoidat perhettäsi ja taloa ja opiskelua ja... Siksi siis käyn täällä urkkimassa, josko itsekin joskus reipastuisi kun tarpeeksi ensin katselen sinun touhujasi :).
Niin ja olen itse myös pikkuisen suurperheellinen, eli meillä on viisi lasta. Siinä sitten olikin kai se ainoa yhteinen tekijä meillä.
05.03.2010 @ 15:46
Kommentti lähettäjä: Hanna [Vieras]
Kotichattiläisiä ja siks kun mä vaan tykkään susta <3
05.03.2010 @ 16:38
Joku linkitti blogiisi ja sen kautta tulin muutama vuosi sitten. Eka silmäilin läpitte pari tuoreinta postausta ja sitten aloin lukemaan alusta alkaen, ja sen jälkeen olenkin lukenut koko ajan. Kirjoitat hyvin, lennokkaasti ja kuvailevasti, tykkään lukea tämmöistä tyyliä.Rehellisyys ja empatia loistaa tekstistä läpi, olet varmasti livenäkin upea persoona. Itse olen 5 -lapsisesta perheestä joten teidän elämä suurperheenä tuntuu hyvin tutulta.
05.03.2010 @ 16:38
Kommentti lähettäjä: Tuula [Vieras]
Olen lukenut blogiasi jo kauan; löysin tämän kun kahdeksas lapsemme oli 3 viikon ikäinen. Olen ollut muiden mukana jännittämässä Wilman, Lylen, Jeren, Rikun ja Lovan syntymää. Lukenut Lylen viimeiset hetket itkien.
Vähintään pari kertaa viikossa tulen lukemaan mitä perheellesi kuuluu; silloin kun aikaa jää käyn blogillasi päivittäin.
Haen täältä voimia omaan arkiseen aherrukseeni; aikuisopiskelijan, suurperheen äidin ja omaishoitajan roolien yhdistäminen tuntuu hetkittäin kohtuuttoman vaikealta. Apu löytyy silloin täältä.
Kiitos, Satu, sinulle siitä.
Vähintään pari kertaa viikossa tulen lukemaan mitä perheellesi kuuluu; silloin kun aikaa jää käyn blogillasi päivittäin.
Haen täältä voimia omaan arkiseen aherrukseeni; aikuisopiskelijan, suurperheen äidin ja omaishoitajan roolien yhdistäminen tuntuu hetkittäin kohtuuttoman vaikealta. Apu löytyy silloin täältä.
Kiitos, Satu, sinulle siitä.
05.03.2010 @ 16:43
Kommentti lähettäjä: aune [Vieras]
Blogisi on ensimmäinen, ja melkeimpä ainoa, jota seuraan... Kimmokkeen Viipaleisiin sain hesarin kuukausiliitteestä; olikohan se jo vuonna 2005?!
Jaan kanssasi nuoren isovanhemmuuden + aikuisiän opiskelut + joitain ajatuksia:)
Pidän kovasti tavastasi kirjoittaa ja suoruudesta, jolla jäsennät elämää... Ja ilmeisen koukussa olen, koska kurkkaan kuulumisiasi vähintään kerran viikossa. Ja mikä hassuinta; olet ollut unissani ainakin kaksi kertaa!
Jaan kanssasi nuoren isovanhemmuuden + aikuisiän opiskelut + joitain ajatuksia:)
Pidän kovasti tavastasi kirjoittaa ja suoruudesta, jolla jäsennät elämää... Ja ilmeisen koukussa olen, koska kurkkaan kuulumisiasi vähintään kerran viikossa. Ja mikä hassuinta; olet ollut unissani ainakin kaksi kertaa!
05.03.2010 @ 16:45
Kommentti lähettäjä: Leena [Vieras]
Olen lukenut blogiasi jo vuosia. Löysin blogisi "kauhistelijan" kautta joka halusi että kävisin vilkaisemassa minkälainen blogisi on. Niin siinä vain kävi että pidin kovasti rehellisestä kirjoitustyylistäsi ja blogisi on ainut jota seuraan vielä vuosienkin jälkeen. Ei mitään kaunistelua vaan arkea ja tunteita. Emme ole livetuttuja. Meillä on yhteisenä suurperhe ja samanikäisiä lapsia. Jatkan varmasti lukemista niin kauan kun jaksat kirjoittaa :D
05.03.2010 @ 17:38
Kommentti lähettäjä: Hanna [Vieras]
Moi!
Olen lukenut blogiasi enemmän tai vähemmän säännöllisesti noin vuodesta 2006. Eksyin tänne kun googlasin Kika Hammaria. Luin heti koko Lylen elämäntarinan ja jäin koukkuun.
Olen 33-vuotias nainen, DI, Espoosta. Blogisi on antanut minulle lohtua, rohkaisua ja hupia läpi melko myrskyisän elämänvaiheen jolloin olen tehnyt tuskaisesti päättötyöni, eronnut poikaystävästä, kaivannut kovasti omaa lasta, ollut ulkomailla parilla työkomennuksella, mennyt naimisiin ja saanut tyttären.
Voisin kai kirjoittaa paljon enemmänkin, mutta tässä tämä. Kiitos kaikesta tästä!
Olen lukenut blogiasi enemmän tai vähemmän säännöllisesti noin vuodesta 2006. Eksyin tänne kun googlasin Kika Hammaria. Luin heti koko Lylen elämäntarinan ja jäin koukkuun.
Olen 33-vuotias nainen, DI, Espoosta. Blogisi on antanut minulle lohtua, rohkaisua ja hupia läpi melko myrskyisän elämänvaiheen jolloin olen tehnyt tuskaisesti päättötyöni, eronnut poikaystävästä, kaivannut kovasti omaa lasta, ollut ulkomailla parilla työkomennuksella, mennyt naimisiin ja saanut tyttären.
Voisin kai kirjoittaa paljon enemmänkin, mutta tässä tämä. Kiitos kaikesta tästä!
05.03.2010 @ 17:39
Olen löyänyt tänne jostain muusta blogista joskus kauan sitten, luulen.Olet Blogilistan suosikeissani. Palaan tänne aina, joskus pitkänkin tauon jälkeen, joskus luen kaikki päivitykset tuoreeltaan. Jokin viehättää kirjoitustavassasi.Itken välillä, peilaan itseeni.. Vaikken olekaan ollenkaan samanlainen. Tai mistä sitä tietää. Hyvä kirjallisuus viehättää, sitäkin blogisi on. Olen myös utelias ja kiinnostunut ihmisistä sekä kohtaloista. Minulla on omat laatukriteerini blogilukemisille. En useinkaan ymmärrä ammatillisista teksteistäsi mitään, mutta yritän. Viihdyn vain :wub:
05.03.2010 @ 17:52
Lukaisin sinua ensimmäsien kerran varmaankin kolmisen vuotta sitten, chatin jälkeen. Kaunis tapasi käyttää sanoja ja ilmaisuja, sekä rehellisyytesi ovat niin tehneet kipeää kuin ilahduttaneetkin.
Meillä ei varmaankaan ole mitään yhteistä, paitsi jossain määrin samansuuntainen ajatusmaailma. Lisäksi ajattelen sinut etäsielunsiskona. Onko liioittelua sanoa, että välitän koko sydämestäni sinusta ja pikkuisistasi, vaikkemme ole koskaan tavanneetkaan?
Meillä ei varmaankaan ole mitään yhteistä, paitsi jossain määrin samansuuntainen ajatusmaailma. Lisäksi ajattelen sinut etäsielunsiskona. Onko liioittelua sanoa, että välitän koko sydämestäni sinusta ja pikkuisistasi, vaikkemme ole koskaan tavanneetkaan?
05.03.2010 @ 17:55
Olen lukenut blogiasi muutaman vuoden. Tulin mukaan varmaan jossain Lyylen syntymän kohdilla. Hain Blogilistan kautta varmaan suurperhe-hakusanalla. Alkuun blogisi tuntui sekavalta, enkä ymmärtänyt kuka oli kakua ja mitä. Jostain syystä palasin aina uudestaan ja nykyään luen usein.
Ihastuin tapaasi kertoa rohkeasti kipeistäkin asioista.
Minusta asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä ja sinä toteutat sitä todella hyvin. Elämänmynteisyytesi on tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja rakkautesi määrä.
Kiitos, että annat meidän ventovieraidenkin nähdä elämääsi!
Ihastuin tapaasi kertoa rohkeasti kipeistäkin asioista.
Minusta asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä ja sinä toteutat sitä todella hyvin. Elämänmynteisyytesi on tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja rakkautesi määrä.
Kiitos, että annat meidän ventovieraidenkin nähdä elämääsi!
05.03.2010 @ 19:06
Kommentti lähettäjä: Suvi [Vieras]
En muista miten tanne aikoinanin paadyin, mutta useamman vuoden olen taalla vieraillut, itkenyt ja nauranut. Ja toivottavasti viela jatkossakin paasen nauttimaan teidan seurasta ja Elamasta isolla E:lla.
05.03.2010 @ 19:39
Kommentti lähettäjä: Anne35 [Vieras]
:lalala:
Kirjoittelin muutaman kerran tuonne suurperheiden keskustelusivuille. Sinne pesiytyi kuitenkin joitakin hörhöjä, joila ei ollut mitään tekemistä. Yrittivät olla hauskoja, mutta tappoivat keskustelun. Blogiasi ja muidenkin blogeja seurailen melkein päivittäin. Jatka hauskaa jutusteluasi, koska se on sitä elämää, jota oikea perhe elää. Onnea kirjahaaveellesi!
Kirjoittelin muutaman kerran tuonne suurperheiden keskustelusivuille. Sinne pesiytyi kuitenkin joitakin hörhöjä, joila ei ollut mitään tekemistä. Yrittivät olla hauskoja, mutta tappoivat keskustelun. Blogiasi ja muidenkin blogeja seurailen melkein päivittäin. Jatka hauskaa jutusteluasi, koska se on sitä elämää, jota oikea perhe elää. Onnea kirjahaaveellesi!
05.03.2010 @ 19:53
Kommentti lähettäjä: Pia [Vieras]
Hei!
Olen ihan vaan virtuaaliystävä enkä edes muista, mitä kautta olen ajautunut seuraamaan blogiasi. Jos nyt yhdistäviä tekijöitä etsii, niin mielestäni olemme molemmat ns. selviytyjänaisia. Sitä piirrettä sinussa ihailen ja kadehdin suurperhettäsi vilpittömästi + teidän rennolta vaikuttavaa eloa ja oloa.
Olen ihan vaan virtuaaliystävä enkä edes muista, mitä kautta olen ajautunut seuraamaan blogiasi. Jos nyt yhdistäviä tekijöitä etsii, niin mielestäni olemme molemmat ns. selviytyjänaisia. Sitä piirrettä sinussa ihailen ja kadehdin suurperhettäsi vilpittömästi + teidän rennolta vaikuttavaa eloa ja oloa.
05.03.2010 @ 20:23
Kommentti lähettäjä: LP [Vieras]
En muista, mistä löysin blogisi! Ehkä sitten kk-liitteestä, mutten ole varma. Luen pääasiassa siksi, että kirjoitan faktaa työkseni aika paljon, ja näen että yksi mahdollisuus monista on, että kirjoitan vielä fiktiotakin työnä. Luulen ja arvaan, että kirjoittamisesta tulee minulle vielä tärkeämpääkin kuin nyt. Tuskailusi suolakaivoksista ja pään perkauksesta kirjaimilla olen lukenut jonkinlaisena vertaistukenakin.
Olen lukenut myös surun vuoksi peiliä tarviten. Suurperheellisyyttä luen myönteisesti uteliaana, kaikki sosiaalisuutesi on kuin vastakohta meidän elämälle.
Tämä on muuten ensimmäinen kerta kun tottelen kenenkään kiinni jäit -kehotusta :D Kiitän blogistasi.
Olen lukenut myös surun vuoksi peiliä tarviten. Suurperheellisyyttä luen myönteisesti uteliaana, kaikki sosiaalisuutesi on kuin vastakohta meidän elämälle.
Tämä on muuten ensimmäinen kerta kun tottelen kenenkään kiinni jäit -kehotusta :D Kiitän blogistasi.
05.03.2010 @ 20:23
Kommentti lähettäjä: anneli (ei ihan vieras) [Vieras]
perhe-ystävä, ystävä, kummitäti, nettituttu alunperin.. Kiitos Satu että olet meidän elämässä.. Luen että näkee valokuvia ja kuulee kuulumiset.. Yritän lukea monta kertaa viikossa..
05.03.2010 @ 20:40
Kommentti lähettäjä: merja [Vieras]
Hei Satu!
Olen seurannut blogiasi jo pitkän pitkän aikaa. En ole sukua, enkä muutenkaan tuttu. Käyn aamuisin lukemassa sähköpostin ja piipahdan samalla blogissasi. IHANAA lukea ajatuksiasi ja mukavaa kun itselläkään ei aina ole se paras päivä, niin tulen aina iloiselle tuulelle kun luen juttujasi. Joskus tarvitaan nenäliinaa, eikä sekään ole paha. Itselläni on vain neljä lasta, ja pyöritän omaa yritystä. Kun oikein väsyttää ja veetuttaa, niin käyn lukemassa blogiasi ja kadehtien ihastelen jaksamistasi. Yleensä saan siitä itsekkin vähän lisävoimia.Oikein mukavaa viikonloppua sinulle ja ihanalle perheellesi:):).
Olen seurannut blogiasi jo pitkän pitkän aikaa. En ole sukua, enkä muutenkaan tuttu. Käyn aamuisin lukemassa sähköpostin ja piipahdan samalla blogissasi. IHANAA lukea ajatuksiasi ja mukavaa kun itselläkään ei aina ole se paras päivä, niin tulen aina iloiselle tuulelle kun luen juttujasi. Joskus tarvitaan nenäliinaa, eikä sekään ole paha. Itselläni on vain neljä lasta, ja pyöritän omaa yritystä. Kun oikein väsyttää ja veetuttaa, niin käyn lukemassa blogiasi ja kadehtien ihastelen jaksamistasi. Yleensä saan siitä itsekkin vähän lisävoimia.Oikein mukavaa viikonloppua sinulle ja ihanalle perheellesi:):).
05.03.2010 @ 21:11
Kommentti lähettäjä: Anne [Vieras]
har följt din blogg sen det var en artikel i Vasabladet om dig och din familj :)
05.03.2010 @ 21:16
Kommentti lähettäjä: Sirpa [Vieras]
Hei! Olen lukenut blogiasi muistaakseni loppuvuodesta 2005 - kylläpä muuten aika on mennyt nopeasti! En muista, miten blogisi löysin. Koukussa olen, melkein joka päivä käyn lukemassa uudet tekstit. En osaa määritellä itseäni muuten kuin että olen kiinnostunut tarinastasi. Miten monet kerrat blogisi äärellä olenkaan hymyillyt - ja itkenyt. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ja kiitos blogistasi ja rohkeudestasi jakaa elämäsi asioita julkisesti.
05.03.2010 @ 21:49
Kommentti lähettäjä: M.K. [Vieras]
Lylliksen odotuksen aikaan seuraaminen alkoi,kun hydrokefalus-lasta odottanut ystävä tätä vinkkasi. Koukussa olen sen verran, että käyn vieläkin lueskelemassa.
05.03.2010 @ 21:51
Kommentti lähettäjä: Venla [Vieras]
Aloitin lukemaan, kun et enää kirjoitellut suomi24:lle. Siellä sain sinusta käsityksen, että olet ihminen joka on elämässään kokenut niin paljon, että ei ala toisia arvostelemaan tai katsele maailmaa mustavalkoisesti.
Suurperheen arki myös itseä miniperheenä kiinnostaa myös.
Sinulla on lahja kirjoittamiseen, siksi tätä blogiasi aina uudelleen palaan lukemaan.
Suurperheen arki myös itseä miniperheenä kiinnostaa myös.
Sinulla on lahja kirjoittamiseen, siksi tätä blogiasi aina uudelleen palaan lukemaan.
05.03.2010 @ 21:57
Kommentti lähettäjä: Hulmukka [Vieras]
En tiedä, miksi luen. Olen lukenut kuitenkin jo monta vuotta. Varmaan olen jo kiintynytkin teihin kaikkiin. Itkin silloin, kun Lyle kuoli. Ja itkin, kun Lova syntyi.
05.03.2010 @ 22:02
Kommentti lähettäjä: ingeborg [Vieras]
Hej, jag har följt med din familjs liv från sidan ända sen du stod och sålde tyger i det lilla huset som inte längre finns. Jag tror inte att vi har utbytt många ord live, fast vi bott på samma ort i 26(?) år nu. Bloggen har jag läst sen i höstas.
Jag tycker du är helt otroligt beundransvärd i hur du tar hand om din stora familj (t.ex. att ni får mat på bordet, tycker att det är svårt, fast vi numera är bara två) och gillar ditt sätt att se på livet. Beundrar också dina konstnärliga alster, kan fortfarande nästan dagligen se en något medfaren toaskylt, som blivit kvar på en viss dörr..., vad hände med den naivistiska tavlan över centrumområdet?
Du är språkmänniska och språk har alltid varit ett av mina intressen, du är dessutom en fantastisk skribent och det är en fröjd att läsa dina inlägg. Läser alltid till slut, men medger att jag inte alltid hänger med i de vetenskapliga inläggen.
Tack för att du skriver!
Jag tycker du är helt otroligt beundransvärd i hur du tar hand om din stora familj (t.ex. att ni får mat på bordet, tycker att det är svårt, fast vi numera är bara två) och gillar ditt sätt att se på livet. Beundrar också dina konstnärliga alster, kan fortfarande nästan dagligen se en något medfaren toaskylt, som blivit kvar på en viss dörr..., vad hände med den naivistiska tavlan över centrumområdet?
Du är språkmänniska och språk har alltid varit ett av mina intressen, du är dessutom en fantastisk skribent och det är en fröjd att läsa dina inlägg. Läser alltid till slut, men medger att jag inte alltid hänger med i de vetenskapliga inläggen.
Tack för att du skriver!
05.03.2010 @ 22:14
Joskus muutamia vuosia sitten blogista blogiin satunnaisesti hyppiessäni pysähdyin blogiisi, jossa silloisessa tuoreimmassa päivityksessä oli Lylen kuva. Työskentelen vammaisten kanssa, joten piti tietysti sitten alkaa lueskelemaan, mikä on tuon kaunissilmäisen tyllerön tarina. Sait minut koukkuun kirjoitustyylilläsi ja viehätyin suuresti tiivistä perheyhteisöstänne!Sitä oli helppoa ja mukavaa jäädä kuullostelemaan. Sinulla on ihana perhe, ja kirjoitat teistä niin elävästi, että tunnutte ihan tutuilta! Itse olen vähän nuorempi, enkä suurperheellinen, mutta muuten sitten suuri - sekin ehkä on asia joka koukutti ja mielenkiinnolla itse ison ylilastin kanssa kamppailevana ihmisenä olen kuvissa seurannut sinun laihtumistasi. :)
Koukussa Viipaleisiin, ja kirjaimellisesti tukevasti! Kiitos!
Koukussa Viipaleisiin, ja kirjaimellisesti tukevasti! Kiitos!
05.03.2010 @ 22:18
Kommentti lähettäjä: Tupu [Vieras]
:roll:
suurperheellisten blogia aikanaan etsin ja tämän bongasin. Olen suurinpiirtein sinun ikäinen, lapsia vain 3(tai 2 jo aikuista) ja muutaman lainalapsi.Sinun blogi luettava joka päivä, niin mukavaa arkikerrontaa elämästä. Ja kun omassa elämässäkin on kaikenlaista sattunut, niin koen jonkinlaista "yhtäläisyyttä"
suurperheellisten blogia aikanaan etsin ja tämän bongasin. Olen suurinpiirtein sinun ikäinen, lapsia vain 3(tai 2 jo aikuista) ja muutaman lainalapsi.Sinun blogi luettava joka päivä, niin mukavaa arkikerrontaa elämästä. Ja kun omassa elämässäkin on kaikenlaista sattunut, niin koen jonkinlaista "yhtäläisyyttä"
05.03.2010 @ 22:27
Kommentti lähettäjä: Salla Klemola [Vieras]
Olen lukijasi usean vuoden ajalta. Löysin blogiisi taannoin Hesarissa olleen blogi-kirjoittelua koskeneen artikkelin tiimoilta. Siitä on varmaankin nelisen vuotta. Pidän tavastasi kirjoittaa. Minua kiinnostaa kaikkinaiset ajatuksesi, elämänfilosofiset pohdiskelusi, perhe-elämän kuvauksesi, ihan kaikki. Koen hassulla tavalla olevani virtuaalinen sielunsisaresi, vaikka et tunnekaan minua. En pidä blogia, mutta kirjoitan enemmän tai vähemmän tosissani, ja siksikin tunnen tuttuutta kanssasi. Olen neljän lapsen äiti, joten sitäkin kautta blogisi koskettaa. Menetin rakkaan äitini maaliskussa 2007 äkillisesti, vain muutama päivä Lylen kuoleman jälkeen, ja myös tämä menetys sitoo minua jollakin tavalla blogiisi. En ole kommentoinut koskaan aiemmin blogiasi, vaikka mieli on tehnytkin. Kommentointi tuntuu jotenkin vain niin tavattoman lattealta, kun "tiedän" sinusta niin paljon enemmän kuin sinä minusta. Joka tapauksessa kiitos sinulle, kun jaat elämästäsi viipaleita meille muillekin. Onnea kirjoitusurakallesi! Salla
05.03.2010 @ 22:32
Kommentti lähettäjä: Aliisa [Vieras]
Heips, millään en kykene enää muistamaan, kuinka blogiisi törmäsin aikoinaan... mutta kauan siitä jo on. Olen siis koukussa! Pidän kirjoitustyylistäsi. Lisäksi suurperheen elämä kiehtoo, koska itse elän tynkäperheen elämää - olisikohan kyse sitten jonkinlaisesta "sosiaalipornosta"?!?! Toiveissani on, että meilläkin joskus olisi pöytä täynnä läheisiä ihmisiä. Yhteistä kanssasi voisi olla aikuisena opiskelu, vaikka ala onkin toinen, mutta minä en valitettavasti ole yhtä aikaansaava kuin sinä. Lämmöllä olen perhettäsi ajatellut ja voimia mielessäni vaikeina hetkinä toivotellut sekä ilon aikoina riemuinnut. Kuten joku aiemmin kirjoittikin ihan kuin jo tuntisin teidät...
Kiitos Satu!
Kiitos Satu!
05.03.2010 @ 23:00
Kommentti lähettäjä: Annette [Vieras]
Heippasta! Löysin tänne, kun googletit jonkun sisustuskuvan.
Olen silloin tällöin käynyt täällä vierailulla ja täytyy kyllä sanoa, että yksi hyvin painava syy on kiinnostus suurperheen elämään. Meillähän on vasta kaksi lasta, mutta lisää on tilauksessa. Olisi hienoa, jos meilläkin olisi paljon eri-ikäisiä lapsia, joiden kanssa voisimme elää toinen toista tukien. Joskus kyllä epäröin, onko minusta lopulta suurperheen äidiksi.
Lisäksi kulttuurielämyksesi kiinnostavat. Asut eri puolella Suomea, joka on minulle täysin tuntematonta aluetta. Siksi on mukavaa lukea, mitä Vaasassa tapahtuu. Jos itse alkaisin pitää blogia, aiheena olisi nimen omaan kulttuuri. Kirjat, konsertit, näyttelyt, teatteri...
(Ja tyttöjeni ehdoton suosikki tällä sivulla on Lovan kuvat.)
Olen silloin tällöin käynyt täällä vierailulla ja täytyy kyllä sanoa, että yksi hyvin painava syy on kiinnostus suurperheen elämään. Meillähän on vasta kaksi lasta, mutta lisää on tilauksessa. Olisi hienoa, jos meilläkin olisi paljon eri-ikäisiä lapsia, joiden kanssa voisimme elää toinen toista tukien. Joskus kyllä epäröin, onko minusta lopulta suurperheen äidiksi.
Lisäksi kulttuurielämyksesi kiinnostavat. Asut eri puolella Suomea, joka on minulle täysin tuntematonta aluetta. Siksi on mukavaa lukea, mitä Vaasassa tapahtuu. Jos itse alkaisin pitää blogia, aiheena olisi nimen omaan kulttuuri. Kirjat, konsertit, näyttelyt, teatteri...
(Ja tyttöjeni ehdoton suosikki tällä sivulla on Lovan kuvat.)
05.03.2010 @ 23:13
Kommentti lähettäjä: mii [Vieras]
sä oot mamma.. jatka kirjottamista :| kaikki ei ehkä oo mite olisin ite kirjottanu, esim kuinka ihana tytär mii on.. välillä voisin sanoa vähä paremmin kuinka ihQ oon :mad:
05.03.2010 @ 23:49
Kommentti lähettäjä: marko [Vieras]
mä kans kyttään aina mitä kirjotat :wub: että oisko musta mitää...
05.03.2010 @ 23:50
Kommentti lähettäjä: Pilla [Vieras]
B)Hallo. Vek in på din sida för att inte bara åka förbi . . .
Senast vi sågs sa du, om du är inne på min blogg ...vet du mer om mig ...än jag om dig
Snart våras det och vi kryper fram ur snödrivorna.En fortsatt Bra Dag till Er alla. Kram
Senast vi sågs sa du, om du är inne på min blogg ...vet du mer om mig ...än jag om dig
Snart våras det och vi kryper fram ur snödrivorna.En fortsatt Bra Dag till Er alla. Kram
06.03.2010 @ 00:04
Kommentti lähettäjä: Ippu [Vieras]
Ensimmäisen kerran törmäsin sivuillesi etsimällä kaltaisiani enemmän tai vähemmän aktiivisessa tilassa olevia ammattikirjoittajia. Onnistuit heti tekemään muistijäljen aivojeni syövereihin, mutta jotenkin hukkasin blogisi arkeni kaaoksessa (olen yli nelikymppinen yhden leikki-ikäisen äiti, ymmärrä minua!). Tulit uudelleen mieleeni, kun aloin seurata Reinen sieluntilaa ja kirjoitusprojekteja. Siitäpä lähtien olen lähes päivittäin käynyt lukemassa kuulumisiasi. Pidän kirjoitustyylistä, leijonaemon rohkeudestasi, itseironiastasi ja empaattisuudestasi. Enkä vieläkään ymmärrä, mitä superpähkinöitä suurperheelliset äidit syövät. Organisointikykynne ja elämänhallintanne on niin huippuluokkaa, että eihän sitä voi kuin aina vain uudelleen palata taivastelemaan. Ties vaikka jonakin päivänä itse oppisi jotain. Olen kyllä kummastellut itsekin, että minun täytyy hermoilla tuntemattoman ihmisen lapsenlapsen syntymisen ajankohtaa, mutta tässähän se nuoruus on mennyt: ihmetellessä.
Kiitos!
Kiitos!
06.03.2010 @ 01:12
Kommentti lähettäjä: nuppu [Vieras]
Kai se on tässä toisessa tunnustuskierroksessa tunnustettava. Vuonna 2006 en tunnustanut. Päädyin blogiisi ensimmäisen kerran kai jonkin lehtijutun perusteella (2005 tai aiemmin). Jäin jotenkin heti koukkuun ja luin samana yönä kaikki kirjoituksesi vanhoilta kotisivuilta kyyneleet silmissä. Ei sillä ettei olisi itsekin kokenut elämässä vaikeita juttuja, mutta jotenkin kuvasit niitä niin kauniisti.
Olen pari vuotta vanhempi kuin Tanja ja kosketti todella paljon tarinat siitä, mitä muut ikäiseni voivat kokea samalla hetkellä, kun itse stressaa esim. tenteistä (itse olen keskittynyt opiskeluun eikä ole lapsia vielä).
Välillä itsekin mietin, että miksi oikein seuraan täysin tuntemattoman perheen elämää, joka vielä poikkeaa omastani paljon (pääkaupunkiseutu, kasvanut pienessä perheessä, ei lapsia jne). Ei siis mitään vertaistukea.
Olin se joka vinkkasi Painonvartijoita kirjoittavalle kaverilleni sinusta. Hän mainitsi ohimennen mistä on kirjoittamassa ja tulit heti mieleeni, että voisit olla sopiva haastateltava. Järjetön ajatus, sillä enhän oikeasti tunne sinua, mutta olet blogikirjoitusten perusteella vaikuttanut poikkeuksellisen avoimelta ja harvinaisen maalaisjärkiseltä naiselta.
Olen pari vuotta vanhempi kuin Tanja ja kosketti todella paljon tarinat siitä, mitä muut ikäiseni voivat kokea samalla hetkellä, kun itse stressaa esim. tenteistä (itse olen keskittynyt opiskeluun eikä ole lapsia vielä).
Välillä itsekin mietin, että miksi oikein seuraan täysin tuntemattoman perheen elämää, joka vielä poikkeaa omastani paljon (pääkaupunkiseutu, kasvanut pienessä perheessä, ei lapsia jne). Ei siis mitään vertaistukea.
Olin se joka vinkkasi Painonvartijoita kirjoittavalle kaverilleni sinusta. Hän mainitsi ohimennen mistä on kirjoittamassa ja tulit heti mieleeni, että voisit olla sopiva haastateltava. Järjetön ajatus, sillä enhän oikeasti tunne sinua, mutta olet blogikirjoitusten perusteella vaikuttanut poikkeuksellisen avoimelta ja harvinaisen maalaisjärkiseltä naiselta.
06.03.2010 @ 05:03
Kommentti lähettäjä: Punatulkku [Vieras]
Eksyin blogiisi muistaakseni silloin kun Lyle eli ja kirjoitit hänen vaiheistaan. Siinä aluksi muutamassa päivässä luin blogiromaanisi läpi. Se kosketti syvälle. Minua kiinnostaa tapasi elää arkea suurperheellisenä, jonka läheiset ja ystävät ovat todella lähellä joka päiväisessä elämässä. Minua kiinnostaa myös opiskelusi ja lukuharrastuksesi.
Minä elän elämääni tällä hetkellä pojan ja koiran kanssa. Kotona viihdytään ihan oman sakin kesken. Meillä käy tosi harvoin vieraita enkä kaipaa ihan lähelleni ketään.
Totta kai parisuhteissa välitaukoja lukuun ottamatta eläneenä kaipaan ihoa, läheisyyttä, seksiä. Mutta nyt esimerkiksi on sellainen tilanne, että en jaksa edes ajatella seuran etsintää! Tunnen olevani kuitenkin sosiaalinen ja töissä / harrastuksissa minulla on paljon ystäviä. Olen itse myös viimeiset seitsemän vuotta opiskellut työn ohessa ja sille ei näy loppua. Ajattelen jo seuraavaa mahdollisuutta, vaikka entinenkin tutkinto on kesken. Luen myös mielelläni erilaista kirjallisuutta.
Minä elän elämääni tällä hetkellä pojan ja koiran kanssa. Kotona viihdytään ihan oman sakin kesken. Meillä käy tosi harvoin vieraita enkä kaipaa ihan lähelleni ketään.
Totta kai parisuhteissa välitaukoja lukuun ottamatta eläneenä kaipaan ihoa, läheisyyttä, seksiä. Mutta nyt esimerkiksi on sellainen tilanne, että en jaksa edes ajatella seuran etsintää! Tunnen olevani kuitenkin sosiaalinen ja töissä / harrastuksissa minulla on paljon ystäviä. Olen itse myös viimeiset seitsemän vuotta opiskellut työn ohessa ja sille ei näy loppua. Ajattelen jo seuraavaa mahdollisuutta, vaikka entinenkin tutkinto on kesken. Luen myös mielelläni erilaista kirjallisuutta.
06.03.2010 @ 08:08
Kommentti lähettäjä: Janna [Vieras]
Hei Satu!
En ole koskaan kommentoinut blogiasi, vaikka olen seurannut sitä Lylen syntymästä asti. Aikoinani juuri noihin aikoihin etsin blogeja/sivustoja/mitä tahansa kriiseistä ja selviytymisestä. Jokin hakusana ajoi tänne blogiin. Koukutuin.
Itse oli joutunut väkivaltaisen raiskauksen uhriksi, josta itse kirjoitan blogia ja etsin jonkinlaisia selviytymistarinoita. MIelestäni blogisi on selviytymistarinanne, se luo minulle eräänlaista toivoa. Teidän elämässänne on ollut paljon surua ja murhetta, sekä varmasti pelkoa läheisistä ja sairautta. Ja silti selviätte ja elätte. VOi kunpa itsekin pystyisin siihen yhtä hyvin. Melkein kaikki unelmani pirstaloituivat oman elämän pahoihin tapahtumiin, olin haaveillut suurperheestä. Nyt en tied äsaanko perhettä ollenkaan.
Jotta saisin perspektiiviä omaan elämääni, luen sinun elämästäsi. Olen Tanjan ikäinen, joten onhan minullakin sitä elämää vielä edessä. Hyvin itsekkäistä syistä tietysi luen blogiasi: se lohduttaa, se tuo muuta ajateltavaa, se naurattaa, se itkettää ja se saa minut myös kateelliseksi. Oman äitini kanssa välini tulehtuivat raiskaukseni vuoksi, olen ollut kateellinen lapsillesi jolla on tuollainen leijonaemo suojelemassa. Samalla tietysti onnellinen, että joillakin on.
Tässä lyhykäisyydessä syitä blogin seuraamiseen.
En ole koskaan kommentoinut blogiasi, vaikka olen seurannut sitä Lylen syntymästä asti. Aikoinani juuri noihin aikoihin etsin blogeja/sivustoja/mitä tahansa kriiseistä ja selviytymisestä. Jokin hakusana ajoi tänne blogiin. Koukutuin.
Itse oli joutunut väkivaltaisen raiskauksen uhriksi, josta itse kirjoitan blogia ja etsin jonkinlaisia selviytymistarinoita. MIelestäni blogisi on selviytymistarinanne, se luo minulle eräänlaista toivoa. Teidän elämässänne on ollut paljon surua ja murhetta, sekä varmasti pelkoa läheisistä ja sairautta. Ja silti selviätte ja elätte. VOi kunpa itsekin pystyisin siihen yhtä hyvin. Melkein kaikki unelmani pirstaloituivat oman elämän pahoihin tapahtumiin, olin haaveillut suurperheestä. Nyt en tied äsaanko perhettä ollenkaan.
Jotta saisin perspektiiviä omaan elämääni, luen sinun elämästäsi. Olen Tanjan ikäinen, joten onhan minullakin sitä elämää vielä edessä. Hyvin itsekkäistä syistä tietysi luen blogiasi: se lohduttaa, se tuo muuta ajateltavaa, se naurattaa, se itkettää ja se saa minut myös kateelliseksi. Oman äitini kanssa välini tulehtuivat raiskaukseni vuoksi, olen ollut kateellinen lapsillesi jolla on tuollainen leijonaemo suojelemassa. Samalla tietysti onnellinen, että joillakin on.
Tässä lyhykäisyydessä syitä blogin seuraamiseen.
06.03.2010 @ 08:39
Kommentti lähettäjä: Outi [Vieras]
Hei,
Kiitos ihanasta blogistasi. Olen päivittäinen vierailija ja hyvin kiitollinen (lähes)päivittäisistä postauksistasi.
Aloin aikoinaan, vuosia sitten lukemaan blogiasi kun olin lapsettomuushoidoissa ja haaveilin omista lapsista, Löysin blogisi blogilistalta teeman "raskaus" alta. Jäin koukkuun j akoukussa olen yhä... Varmasti monista syistä olen koukussa. Koitan alle listata muutamia:
-perheenne elämä on ihanan vilkasta ja lämminhenkistä
-käsittelet täällä monia asioita filosofiaa, arkea, surua.
-Vaikka itse olen pienperheestä (4 lasta), niin äitini haali meille ihmisiä ja kuoli kun olin 18-vuotias, hieman samanlaisia teemoja kuin blogissasi
Jos saa jotain toivoa, niin henkilöesittely ydinperheestäsi tyyliin: Tanja on 26-v esikoiseni, naimisissa anden kanssa ja heillä on kaksi lasta Lyyli ja Lova. Välillä en vuosien lukemisesta huolimatta pysykärryillä kuka kukin on. Esim onko Jere Oskun lapsi?
Sittemin minulle kävi 4,5 voden yrittämisen ja hoitojen jälkeen onnellisesti. Minulla on 6kk vanhat kaksoispojat. Heillä on blogi salasanan takana. Laita sähköpostia jos haluat käydä kurkkaamassa, niin laitan sinulle blogin osoitteen ja salasanan. Mieheni hoisi poikia kotona ensimmäiset 5kk kun äitee viimeisteli opintonsa, sekin jotenkin tuttu teema blogistasi :)))
Hyvää jatkoa toivottaen
Outi
Kiitos ihanasta blogistasi. Olen päivittäinen vierailija ja hyvin kiitollinen (lähes)päivittäisistä postauksistasi.
Aloin aikoinaan, vuosia sitten lukemaan blogiasi kun olin lapsettomuushoidoissa ja haaveilin omista lapsista, Löysin blogisi blogilistalta teeman "raskaus" alta. Jäin koukkuun j akoukussa olen yhä... Varmasti monista syistä olen koukussa. Koitan alle listata muutamia:
-perheenne elämä on ihanan vilkasta ja lämminhenkistä
-käsittelet täällä monia asioita filosofiaa, arkea, surua.
-Vaikka itse olen pienperheestä (4 lasta), niin äitini haali meille ihmisiä ja kuoli kun olin 18-vuotias, hieman samanlaisia teemoja kuin blogissasi
Jos saa jotain toivoa, niin henkilöesittely ydinperheestäsi tyyliin: Tanja on 26-v esikoiseni, naimisissa anden kanssa ja heillä on kaksi lasta Lyyli ja Lova. Välillä en vuosien lukemisesta huolimatta pysykärryillä kuka kukin on. Esim onko Jere Oskun lapsi?
Sittemin minulle kävi 4,5 voden yrittämisen ja hoitojen jälkeen onnellisesti. Minulla on 6kk vanhat kaksoispojat. Heillä on blogi salasanan takana. Laita sähköpostia jos haluat käydä kurkkaamassa, niin laitan sinulle blogin osoitteen ja salasanan. Mieheni hoisi poikia kotona ensimmäiset 5kk kun äitee viimeisteli opintonsa, sekin jotenkin tuttu teema blogistasi :)))
Hyvää jatkoa toivottaen
Outi
06.03.2010 @ 08:48
Kommentti lähettäjä: Kati alias Jessen kummitäti [Vieras]
Jessen takia aloitin blogin lukemisen.
06.03.2010 @ 09:54
Kommentti lähettäjä: Johanna [Vieras]
Tack för trevliga lässtunder! Du skriver om det dagliga livet på ett underhållande sätt och därför har jag följt dina texter i flera år. Hälsn. fyrabarnsmamma i Vasa.
06.03.2010 @ 10:22
Kommentti lähettäjä: Tellu [Vieras]
Olen seurannut blogiasi Lylen kuoleman ajoista asti, jolloin ajauduin tänne vahingossa.
Olen jäänyt täysin koukkuun blogiisi ja nyt kun elän vaikeata aikaa omassa elämässäni 3 lapseni kanssa, saan usein voimia sinun blogistasi ja jaksan taas eteenpäin.
Olen jäänyt täysin koukkuun blogiisi ja nyt kun elän vaikeata aikaa omassa elämässäni 3 lapseni kanssa, saan usein voimia sinun blogistasi ja jaksan taas eteenpäin.
06.03.2010 @ 10:42
Kommentti lähettäjä: Jessen mumma [Vieras]
Aloin seuraamaan blogiasi niihin aikoihin kun Jesse oli tuloillaan. On mukava tietää mitä pikku kullanmuru touhuaa Vöyrillä ollessaan ja kuviakin on tullut kopioitua :roll:
06.03.2010 @ 11:20
Kommentti lähettäjä: seikku [Vieras]
Löysin blogin silloin, kun odotit Wilmaa ja Tanja Lyleä. Minua kiinnosti ja kiinnostaa edelleen eniten blogissa suurperheellisyys. Olet myös erinomaisen hyvä kirjoittaja.
Hyvää kevättä sinulle ja perheellesi!
Hyvää kevättä sinulle ja perheellesi!
06.03.2010 @ 12:10
Kommentti lähettäjä: Janna Orimattilasta [Vieras]
Hei Satu!
Löysin blogiisi jonkun toisen blogin kautta esikoiseni syntymän aikoihin ja juuri silloin kun pikkuruinen Lyle oli nukkunut pois. Tapahtuma kosketti ja koskettaa toki edelleen, ei tuollaista soisi kenellekään tapahtuvan. Jossain vaiheessa olin hetken poissa, mutta palasin taas lukemaan blogiasi kun Tanja vielä odotti Lovaa. Minä oli taas äitiyslomalla ja jotenkin tuli mieleeni, että mitähän teille kuuluu. "Tunnen" perheesi vain virtuaalisesti, mutta olen ihastunut tyyliisi kirjoittaa ja tuohon mielettömään energiaasi.
Löysin blogiisi jonkun toisen blogin kautta esikoiseni syntymän aikoihin ja juuri silloin kun pikkuruinen Lyle oli nukkunut pois. Tapahtuma kosketti ja koskettaa toki edelleen, ei tuollaista soisi kenellekään tapahtuvan. Jossain vaiheessa olin hetken poissa, mutta palasin taas lukemaan blogiasi kun Tanja vielä odotti Lovaa. Minä oli taas äitiyslomalla ja jotenkin tuli mieleeni, että mitähän teille kuuluu. "Tunnen" perheesi vain virtuaalisesti, mutta olen ihastunut tyyliisi kirjoittaa ja tuohon mielettömään energiaasi.
06.03.2010 @ 12:39
Kommentti lähettäjä: Tuija [Vieras]
Hei Satu!
Olen sattumalta blogiisi törmännyt varmaan suurperhehaulla joskus 2006, jolloin neljättäni odotin. Sattumoisin pikkusiskosi oli ala-asteella paras ystäväni. Välillä olen hänenkin elämästään saanut pieniä palasia sinun kauttasi. Kirjoitustyylisi ja rehellisyytesi on minut addiktoinut. Jatka samaan malliin:D
Olen sattumalta blogiisi törmännyt varmaan suurperhehaulla joskus 2006, jolloin neljättäni odotin. Sattumoisin pikkusiskosi oli ala-asteella paras ystäväni. Välillä olen hänenkin elämästään saanut pieniä palasia sinun kauttasi. Kirjoitustyylisi ja rehellisyytesi on minut addiktoinut. Jatka samaan malliin:D
06.03.2010 @ 13:11
Kommentti lähettäjä: vesivaskooli [Vieras]
Luen blogiasi joka päivä, vallan addiktoitunut siihen.
En lue juuri muita blogeja, mutta luulen addiktioni sinun blogiin johtuvan siitä että asut täysin eri ympäristössä ja maassa, olet täysin eri ikäinen ja eri maailmasta kuin minä, mutta silti luulen ajattelemme aikalailla samalla lailla. Kiehtovaa.
Emme muuten tunne toisiamme.
En lue juuri muita blogeja, mutta luulen addiktioni sinun blogiin johtuvan siitä että asut täysin eri ympäristössä ja maassa, olet täysin eri ikäinen ja eri maailmasta kuin minä, mutta silti luulen ajattelemme aikalailla samalla lailla. Kiehtovaa.
Emme muuten tunne toisiamme.
06.03.2010 @ 13:48
Kommentti lähettäjä: SatuSanna [Vieras]
Kauan olen seurannut blogiasi, en edes muista mistä saakka.
Kiitos hyvistä jutuista.
Välillä itketään, toisinaan taas nauretaan , vesi silmissä.
Kiitos hyvistä jutuista.
Välillä itketään, toisinaan taas nauretaan , vesi silmissä.
06.03.2010 @ 16:54
Aivan unohdin, et narahdin kans! :D Seuraan rss-syötettä Googlen syötteenlukijalla ja sain hyvän muistutuksen tämän päiväisestä kirjoituksesta.
Lasken itseni vanhaksi ystäväksi. Tavallaan. Muistikuvia kun ei pahemmin enää löydy penkomallakaan! Sulla on niin erilainen elämä & valinnat ja kuitenkin yhteisiä juttuja löytyy paikoitellen. Oon muutenkin kiinnostunut lukemaan muiden elämäntavoista, mikä kenellekin on sitä arkea ja jokapäiväistä/viikkoista. Se muun muassa auttaa hillitsemään ennakkoluuloja edes vähäsen vaikkakin yleensä tunnun itse olevan niiden kohteena.
06.03.2010 @ 18:01
Kommentti lähettäjä: Anne [Vieras]
Tiiätkös, ehkä minäkin olen vain koukussa Viipaleisiin?
Muistan lukeneeni joskus 90-luvun loppupuolella Kaksplussasta ihanan jutun pohjalaisesta suurperheestä, jossa tuntui piisaavan rakkautta ja olevan arvot kohdillaan. Sinä Satu vaikutit vahvalta, tiedostavalta naiselta ja minä sain tuosta jutusta valtavasti tsemppiä ja uskoa itseeni olla ihan kelpo nuori äiti. Ja jäitte te mieleeni muutoinkin, Tommy keräys- ja rakennusprojekteineen, sinä lukemassa pottujakin kuoriessa ja lapset harrastamassa kotinurkissa haluamiaan asioita. Paljon myöhemmin luin sattumoisin jostain lehdestä perheestänne, jota vuodet olivat koetelleet. Itku tuli. Mutta mainittiinkohan tässä jutussa blogisi..? Kauan olen kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti täällä vieraillut. Iloinnut ja itkenytkin helkkaristi mukananne täällä hiljaisesti. Välillä elämäntilanteet ovat olleet lähempänä, välillä kauempana toisiaan, mutta tapasi ajatella ja kirjoittaa vetoaa ja pistää pohdituttamaan. Kiitos tästä!
Muistan lukeneeni joskus 90-luvun loppupuolella Kaksplussasta ihanan jutun pohjalaisesta suurperheestä, jossa tuntui piisaavan rakkautta ja olevan arvot kohdillaan. Sinä Satu vaikutit vahvalta, tiedostavalta naiselta ja minä sain tuosta jutusta valtavasti tsemppiä ja uskoa itseeni olla ihan kelpo nuori äiti. Ja jäitte te mieleeni muutoinkin, Tommy keräys- ja rakennusprojekteineen, sinä lukemassa pottujakin kuoriessa ja lapset harrastamassa kotinurkissa haluamiaan asioita. Paljon myöhemmin luin sattumoisin jostain lehdestä perheestänne, jota vuodet olivat koetelleet. Itku tuli. Mutta mainittiinkohan tässä jutussa blogisi..? Kauan olen kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti täällä vieraillut. Iloinnut ja itkenytkin helkkaristi mukananne täällä hiljaisesti. Välillä elämäntilanteet ovat olleet lähempänä, välillä kauempana toisiaan, mutta tapasi ajatella ja kirjoittaa vetoaa ja pistää pohdituttamaan. Kiitos tästä!
06.03.2010 @ 20:01
Kommentti lähettäjä: Katariina [Vieras]
Kotichattiläisiä olen ja toimit meille amorina, kiitos siitä :)
Suurperheen eläämää suurperheelliselle.
Tämä blogikoukuttaa..
Suurperheen eläämää suurperheelliselle.
Tämä blogikoukuttaa..
06.03.2010 @ 21:12
Muutaman kerran olen tainnut aiemminkin kommentoida. Kuplan kautta tänne eksyin joskus 2005? Meillä lapsia "vain" kolme ja blogi on tällä hetkellä ollut vähän unohduksissa kun aloitin syksyllä kokki-opiskelun.
Ja tämä on vaan mukava ja elämänmakuinen blogi lueskella. Ja vauvojen kuvat on aina mukavia kun itselle ei taida olla näillä näkymin olla tulossa lisää vaikka välillä kuumeiluttaisikin :)
Ja tämä on vaan mukava ja elämänmakuinen blogi lueskella. Ja vauvojen kuvat on aina mukavia kun itselle ei taida olla näillä näkymin olla tulossa lisää vaikka välillä kuumeiluttaisikin :)
06.03.2010 @ 22:07
Kommentti lähettäjä: Puhuri [Vieras]
Jälkijunassa (mutta olen flunssassa ja se haittaa nettikestävyyttä:>>) Jonkun linkin kautta sattumalta alunperin (vai onko mikään sittenkään sattumaa...) ajauduin, ja ensin vierailin harvemmin, nykyään ihan tämän tästä. Enkä osaa oikein eritellä, miksi olen koukussa, ihan eri "elämäntilanne" esim.
Mutta naisia ollaan molemmat, melko samanikäisiäkin. Kyllä tämä antaa voimaa, "vertaistukea" ja uskoa siihen että ehkä elämä sittenkin kantaa, vaikka kriisit eivät ihan yksiyhteen samanlaisia olisikaan.
Silloin intouduin enemmänkin kommentoimaan, kun olit siinä vatsaleikkauksessa.
(Pöh, niin mielelläni antaisin analyyttisen tyhjentävän vastauksen, miksi luen, mutta en osaa)
Mutta naisia ollaan molemmat, melko samanikäisiäkin. Kyllä tämä antaa voimaa, "vertaistukea" ja uskoa siihen että ehkä elämä sittenkin kantaa, vaikka kriisit eivät ihan yksiyhteen samanlaisia olisikaan.
Silloin intouduin enemmänkin kommentoimaan, kun olit siinä vatsaleikkauksessa.
(Pöh, niin mielelläni antaisin analyyttisen tyhjentävän vastauksen, miksi luen, mutta en osaa)
06.03.2010 @ 22:07
Kommentti lähettäjä: Sinun kaunis ihana tyttäresi. [Vieras]
Katon aina ett mitä jääkaapissa on ja sitt luen ett mitä oon päivällä tehny.
Sitten lukeminen on oiva tapa tietää et mitä aion tehä lähipäivinä, ku ethän sä kuitenkaan mitää mulle kerro, vitsi.
-
PS. Haluun uudet farkut ja osta mulle heppa.
Sitten lukeminen on oiva tapa tietää et mitä aion tehä lähipäivinä, ku ethän sä kuitenkaan mitää mulle kerro, vitsi.
-
PS. Haluun uudet farkut ja osta mulle heppa.
06.03.2010 @ 22:38
Kommentti lähettäjä: Tintti [Vieras]
Hei! Luin muutama vuosi sitten HS:n Kuukausiliitteessä kirjoituksen blogeista, jossa viitattiin mm. sinun blogiisi. Menin siltä istumalta blogiisi, sillä meillä on yhtymäkohtia, asumme melko lähekkäin, olemme samaa ikäluokkaa, olemme molemmat aikuisopiskelijoita VY:ssä, samoja kurssejakin olemme käyneet, tosin minä pari vuotta sinua ennemmin. Jäin heti kiinni blogiisi sen elämänmakuisen sisällön ja erityisesti kirjoitustaitosi ja -tyylisi ansiosta. Ihaillen luen, kuinka analysoit viestinnän ja filosofian gurujen sanomisia ja peilaat niitä omaan elämääsi. Ihailen myös luonnollisesti suurperheellisen elämää ja kuinka hienosti siitä lutviudut. Se puoli elämästäsi poikkeaa täysin omastani. Ihailen tapaasi puskea läpi rankkojen vastoinkäymisten, mitkä ovat perhettänne kohdanneet. Ihailen tapaasi uskaltaa olla normeista poikkeava. Enää en lue blogiasi päivittäin, kuten Lylen aikana, mutta vähintään 2-3 kertaa kuussa katson kuulumisinne.
07.03.2010 @ 10:13
Kommentti lähettäjä: mika [Vieras]
mä en ees varsinaisesti lue sun blogias,nopeesti vilkaisen ja sit siirryn siihen oleellisen syyhyn miks täällä käyn,eli käyn kattelee vaan noiden hönötiaisten hölmöjä vastauksia,et saan huvitella itseäni kippuressa nauraen niille!!!
07.03.2010 @ 10:58
Kommentti lähettäjä: Aini [Vieras]
Meinasin olla kirjoittamatta..livahtaa jostain aidanraosta...eihän mulla ole edes riittäviä sanoja.
Jäit mieleeni ensi kertaa Kotivinkin (?) jutusta "Vapaehtoista köyhäilyä". Se ilmestyi joskus melkein ennenvanhaan. Silloin hevoselle ehdotit nimeä Metfursti,(olen käyttänyt tätä omieni kanssa).Sillon elimme samankaltaista elämää.Paljon lapsia, paljon erillaisia eläimiä ja melkein omavaraistalous.Myös nykyarkeen löytyy samaistumisen kohtia, vaikka sinä vahvan porskutat unelmiasi tosiksi.
Seuraavaksi ilmastyit suurperheellistenfoorumille ja suomi 24.
Blogiisi olen koukussa kuten useimmat edellä.
Aiheutat riippuvuutta, kuka vastaa vierotuksesta jos netti kaatuu?
Nykyään luen blogiasi koska nautin siitä.Niin naurusta,itkusta,lämmöstä, tuskasta ja sanoista, jotka ovat kuin vesi. Joskus soliseva puro, toisinaan koski tai ääretön meri....
Olen onnellinen, että minulla on mahdollisuus tuntea (vaikkakin virtuaalisesti) sinut, yksi maailman rohkeimmista naisista. Kiitos!
Jäit mieleeni ensi kertaa Kotivinkin (?) jutusta "Vapaehtoista köyhäilyä". Se ilmestyi joskus melkein ennenvanhaan. Silloin hevoselle ehdotit nimeä Metfursti,(olen käyttänyt tätä omieni kanssa).Sillon elimme samankaltaista elämää.Paljon lapsia, paljon erillaisia eläimiä ja melkein omavaraistalous.Myös nykyarkeen löytyy samaistumisen kohtia, vaikka sinä vahvan porskutat unelmiasi tosiksi.
Seuraavaksi ilmastyit suurperheellistenfoorumille ja suomi 24.
Blogiisi olen koukussa kuten useimmat edellä.
Aiheutat riippuvuutta, kuka vastaa vierotuksesta jos netti kaatuu?
Nykyään luen blogiasi koska nautin siitä.Niin naurusta,itkusta,lämmöstä, tuskasta ja sanoista, jotka ovat kuin vesi. Joskus soliseva puro, toisinaan koski tai ääretön meri....
Olen onnellinen, että minulla on mahdollisuus tuntea (vaikkakin virtuaalisesti) sinut, yksi maailman rohkeimmista naisista. Kiitos!
07.03.2010 @ 16:48
Kommentti lähettäjä: cista [Vieras]
Olen netti-ja livekaveri.
Ja se joka ilmoitti satun blogin kuukausiliitteeseen, josta moni on tänne löytänyt.
Alussa kuten niin moni muukin, lumouduin sadun jostain taianomaisesta sanan käytöstä. Se yhdistettynä älykkyyteen ja suureen syliin. Syli jonne kiipeävät perheen lisäksi myös rikkinäiset,- ja ehjätkin ihmiset, usein netin kautta.
Viime aikoina olen huomannut että sylissä alkaa olla ahdasta. Uusia ihmisiä tulee kokoajan lisää, ja ei kenenkään, edes satun valtaisia syli ole loputon. Jotkut jäävät sinne alle tai litistyvät tilan puutteeseen. Ajan puutteeseen.
En tiedä tuliko tästä mitään tolkkua. Olen joskus vain surullinen( vihainenkin?) en omasta, vain joidenkin muiden puolesta.
Äh, kyllä sä tajuut
Ja se joka ilmoitti satun blogin kuukausiliitteeseen, josta moni on tänne löytänyt.
Alussa kuten niin moni muukin, lumouduin sadun jostain taianomaisesta sanan käytöstä. Se yhdistettynä älykkyyteen ja suureen syliin. Syli jonne kiipeävät perheen lisäksi myös rikkinäiset,- ja ehjätkin ihmiset, usein netin kautta.
Viime aikoina olen huomannut että sylissä alkaa olla ahdasta. Uusia ihmisiä tulee kokoajan lisää, ja ei kenenkään, edes satun valtaisia syli ole loputon. Jotkut jäävät sinne alle tai litistyvät tilan puutteeseen. Ajan puutteeseen.
En tiedä tuliko tästä mitään tolkkua. Olen joskus vain surullinen( vihainenkin?) en omasta, vain joidenkin muiden puolesta.
Äh, kyllä sä tajuut
07.03.2010 @ 20:23
Hei,
olen kanssa taysin "koukussa". Joitakin syita siihen lienee: olen itse ainoa lapsi (puolisisko ja "puoliveli" ovat siella pain maailmaa mutta eivat aktiivisesti elamaani osallistumassa) ja rakastan isoa perhettasi ja sen rikkautta. Myoskin elamasi on erittain moninaista, monipuolista ja mielenkiintoista.
olen kanssa taysin "koukussa". Joitakin syita siihen lienee: olen itse ainoa lapsi (puolisisko ja "puoliveli" ovat siella pain maailmaa mutta eivat aktiivisesti elamaani osallistumassa) ja rakastan isoa perhettasi ja sen rikkautta. Myoskin elamasi on erittain moninaista, monipuolista ja mielenkiintoista.
07.03.2010 @ 22:13
Kommentti lähettäjä: Sinny [Vieras]
Hei Satu,
kommentoin näin jälkijunassa kun olen ollut viikonlopun pois koneen äärestä. Löysin blogisi Hesarin kuukausiliitten bloggausta käsittelevän jutun perusteella jo useampi vuosi sitten ja jutun perusteella oli heti pakko tulla katsomaan ja siitä lähtien olen lukenut säännöllisesti. Se on ihmeellistä miten ihmisiin mukamas tutustuu yksipuolisesti vain lukemalla heidän elämästään... Joka tapauksessa olen aivan vaikuttunut siitä miten pystyt takomaan jos nyt et aivan tuhatta mutta kumminkin kymmentä rautaa yhtä aikaa, ja luovivan kaiken tuon keskellä ja ennen kaikkea nauttivan siitä! Omassa elämässäni koin tänä talvena menetyksen ja ajattelin taas että miten ihmeessa sinä oletkaan kestänyt kun elämässäsi menetyksiä on ollut niin monta, vaikka olethan siitä kirjoittanutkin että välillä tuntuu raskaalta. Mutta olen siis vain jäänyt elämänne seuraamisen vangiksi ilman sen kummempia yhtäläisyyksiä elämääsi.
kommentoin näin jälkijunassa kun olen ollut viikonlopun pois koneen äärestä. Löysin blogisi Hesarin kuukausiliitten bloggausta käsittelevän jutun perusteella jo useampi vuosi sitten ja jutun perusteella oli heti pakko tulla katsomaan ja siitä lähtien olen lukenut säännöllisesti. Se on ihmeellistä miten ihmisiin mukamas tutustuu yksipuolisesti vain lukemalla heidän elämästään... Joka tapauksessa olen aivan vaikuttunut siitä miten pystyt takomaan jos nyt et aivan tuhatta mutta kumminkin kymmentä rautaa yhtä aikaa, ja luovivan kaiken tuon keskellä ja ennen kaikkea nauttivan siitä! Omassa elämässäni koin tänä talvena menetyksen ja ajattelin taas että miten ihmeessa sinä oletkaan kestänyt kun elämässäsi menetyksiä on ollut niin monta, vaikka olethan siitä kirjoittanutkin että välillä tuntuu raskaalta. Mutta olen siis vain jäänyt elämänne seuraamisen vangiksi ilman sen kummempia yhtäläisyyksiä elämääsi.
07.03.2010 @ 23:21
Kiitos enkunelma.
Olen pahoillani menetyskestäsi Sinny. Voimia surutyöhön.
Olen pahoillani menetyskestäsi Sinny. Voimia surutyöhön.
08.03.2010 @ 12:08
Olisinko mie sitten virtuaalinen vierelläkulkija?
08.03.2010 @ 14:31
Kommentti lähettäjä: Lopen uupuneet [Vieras]
Käytännössä päivittäin luetaan, että tiedetään mitä se sisko oikein touhuaa...
08.03.2010 @ 20:48
Una. Olet sinä tavallaan enemmänkin.. vai? *miettii monessako Unan ompelemassa mekossa Wilma on kulkenut*
Hei Lopen uupuneet.
Näitähän minä touhuan.
Aina ja yhä.
Suukko sille yhdelle joka on tullut virtahevon pepusta... ;-)
Hei Lopen uupuneet.
Näitähän minä touhuan.
Aina ja yhä.
Suukko sille yhdelle joka on tullut virtahevon pepusta... ;-)
08.03.2010 @ 21:12
Kommentti lähettäjä: Anski [Vieras]
Pyytämääsi komenttia vähän näin myöhässä, mutta nyt minä vasta tämän luen.
Joskus muutma vuosi sitten HS:n kuukausiliitteessä (muistaaksi)oli juttu blogeista ja siinä oli viittaus sinun blogiin. Silloin aloin lukea sinun blogia, kahlasin läpi myös kaikki vanhat kirjoituksesi. Luin yhteen aikaan tosi aktiivisesti, jopa niin että kävin useaan kertaan päivässä tarkistamassa oletko päivitäänyt blogia. Joskus 2008-2009 vuoden vaihteessa lopetin kaikkien blogien aktiiviseuraamisen... Viime kesänä kesälomalla kuitenkin uteliaisuus heräsi ja luin kaikki lukemattomat bloggauksesi. Nyt olen taas kesälomalla ja päivitän itselleni, mitä teidän perheessä on viimeisen vuoden aikana tapahtunut...
En osaa kertoa, että mitä varten tämä blogi on juuri se johon halua palata uudestaan ja uudestaan. Tiedän perheen elämä ja tarinasi vaan kolahtavat. Voi kun saisi olla joskus mukana jotain yhtä suurta tarinaa...
Joskus muutma vuosi sitten HS:n kuukausiliitteessä (muistaaksi)oli juttu blogeista ja siinä oli viittaus sinun blogiin. Silloin aloin lukea sinun blogia, kahlasin läpi myös kaikki vanhat kirjoituksesi. Luin yhteen aikaan tosi aktiivisesti, jopa niin että kävin useaan kertaan päivässä tarkistamassa oletko päivitäänyt blogia. Joskus 2008-2009 vuoden vaihteessa lopetin kaikkien blogien aktiiviseuraamisen... Viime kesänä kesälomalla kuitenkin uteliaisuus heräsi ja luin kaikki lukemattomat bloggauksesi. Nyt olen taas kesälomalla ja päivitän itselleni, mitä teidän perheessä on viimeisen vuoden aikana tapahtunut...
En osaa kertoa, että mitä varten tämä blogi on juuri se johon halua palata uudestaan ja uudestaan. Tiedän perheen elämä ja tarinasi vaan kolahtavat. Voi kun saisi olla joskus mukana jotain yhtä suurta tarinaa...
21.07.2010 @ 15:22