Saa olla tältä päivältä. Räkäpaperikasasta työpöydällä huomaan taas itkeneeni, mikä voi olla hyvinkin terapeuttista, mutta vie myös voimia enemmän kuin mummeli soisi.
Nyt haen lounaan ja alan russittelemaan. Kärryistä joille kivuta ei näy edes perää vielä...

Blogikuvaksi poimin arkistojen kätkoistä esille "Stuntin" ei siis suntin vaan ns. elokuva-alan ammattilaisen joka suorittaa vaaralliset kohtaukset itse tähtinäytelijän puolesta.
Andreas on tuon kuvan joskus luonut naurettuaan blogissani olleelle typolle, missä olin puhunut Lyylin stuntista suntin sijaan.

Itse Lylen kuvia sen sijaan en laita arkistoista esille, vaikka niitä itse näinä päivinä selaankin yhä uudelleen ja uudelleen. En ole varma miksi en. Tai olen varma, mutta en osaa kunnolla sanoin selittää. Jotenkin se ei vaan Sovi. Lyyli ei ole kuvituskamaa. Ne kuvat kuuluvat sinne, niille päiville, missä ne syntyivätkin.
Ja ihon alle sekä sydämen perukoille.

Illalla lasten uimahalli.
Hyvä niin.
Ehkä vesi vähän silittelee mummelin piestyä mielenpieltäkin.