Minä tarvon, vaikka ei ole mitään syytä tahmeuteen.

Viikonloppu sujui hyvin, oli monenlaista vaihtelua ja selkeätä elämästä nautiskeluakin niin Heikin kuin lastenkin kanssa. Leivoin sunnuntaina jopa Keijonpäiväkakun, vaikka meillä ei oikeastaan nimipäiviä vietetäkään... Polttopuita tuli kuormallinen (Kiitos Ande vielä kerran) eli sekin mielenpieltä hiukan kaihertanut potentiaalinen puute on nyt poissa ajatuksista. Eilen jopa kirjoitin, vaikka salaa mielessäni suhtauduin kovin skeptisesti siihen, mitä viikonlopun hulinoissa voisi sillä rintamalla saada aikaan. Pääsin sivulle 49 kässärissä. Se ei ole sama kuin 50 täyttä sivua, mutta close enough.

Tänään olen sitten noussut ajoissa, vienyt Keijon töihinsä, Pietun koululleen, juossut asioilla (esim hakenut Oskun ajokortin ja käynyt P:n toimituksessa myymässä kolme kuvaa ja yhden ajatuksen) ja niiden jälkeen sitten saapunut omalle koululleni, ottanut kahviosta mukaani 1,4 litraa elämäneliksiiriä, kiivennyt mikämikäluokkaan - ja oikeastaan kaiken pitäisi olla varsin hyvin.

Mistä siis tämä tahmeus?
Rästitöistä?
Siitä tietoisuudesta, että olen missannut muuttuneiden aikataulujen vuoksi kolme venäjän kurssia (sijaisen vetämiä) ja täten todennäköisesti russiaalisesti kusessa monta viikkoa ennen kuin pääsen takaisin kärryille?
Harmista sen vuoksi, että perjantaille suunniteltu Kuntsin luento on peruttu ja myöhemmin illalla ei ehdi Staminan keikallekaan, koska Heikin juna tulee perjantaina Vaasaan vasta kl 22.15? (*)
Nuo eivät ole käypiä syitä sinisiin tunnelmiin...
mutta hyväksyn ne mielummin kuin mietin mitään syvällisempiä.

Näillä siis mennään.
Slow motionilla kenties, mutta eteenpäin silti.

Ja blogikuvaksi (Wilman ottama?) otos Tandelasta. Pidän sen kuvituskuvamaisesta tunnelmasta.

(*) Tuosta keikasta pitää kertoa yksi keskustelu eiliseltä.
Minttu mietti ruokapöydässä että "Mahdatteko te siellä keikalla viihtyä, kun se Hullu Pullo on niin teinien paikka?" ja hetken lisätuumailtuaan jatkoi sitten "Toisaalta ei kai teidän iässänne voi enää viettää niin villejä perjantai-iltoja niin kuin minun iässäni. Niin että menkää Hulluun Pulloon vain."
Oli pakko tirskahtaa.
Se kieltämättä kuulostaa vähän väärälle, jos äiskä menee teinibaariin heviä kuuntelemaan siksi aikaa, kun 23 v tytär pelaa vanhainkodilla bingoa?
Minttu kun on viime aikoina tehnyt perjantai-iltaisin juuri tota vikaa, työharjoitteluunsa liittyen.