Se oli omaalaatuinen teatterikokemus. Näyttelijätyö oli loistavaa ja silti itse näytelmä oli hetkin melkeinpä tylsä.
Vika ei ollut ohjauksessakaan vaan nimenomaan kässärissä. Ja seuraavaksi sitten jääkin miettimään, että miten ihmeessä niin upeasta ideasta on voitu kirjoittaa pätkin jopa pitkästyttävä näytelmä? Mikä meni pieleen?

Näytelmän puutteista huolimatta itse ilta oli mukava; kokkausta, viiniä, kahdenkeskistelyä kynttilänvalossa ja takkatulen lämmössä.

Itsellä tänään ohjelmassa sitten omaa potentiaalisen pitkästyttävää kirjoittamista. (Tuottamani teksti on siinä määrin autobiografista että hipoo autoterapiaa. Ei se siis itseäni työstettäessä pitkästytä vaan mahdollisesti mahdollisen mahdollista lukijaa)
Perjantai oli niin täynnä koulutöitä, etten ehtinyt saamaan kasaan sitä viittä sivua, minkä olen itselleni kunkin arkipäivän urakaksi määrännyt.
Ne siis tänään.

Ja niiden ohella kotitöitä sun muuta. Aktiiviäitelöintikin maittaisi, kunhan lapset Tandelasta tässä jossain vaiheessa taas kotiutuvat.
Heikki, Ande ja Pietu puolestaan menevät hakemaan polttopuita.
Näillä pakkasilla niitä kuluu, kuluu ja kuluu.