nimittäin tuo päivän opponointi.Pedagogisesti persiistä, sanoisin. Veetuttikin vähän moisen kuuntelu, vaikka itse asiasta pääosin olinkin samaa mieltä. Mihin on jäänyt tapa pehmentää kritiikkiä nostamalla esiin myös jotain hyvää?
Huomenna sitten minun vuoroni ja pitäisi kai pelätä tai edes jännittää.
Enemmän kumminkin tympii. Itse minä itseni tuolla hirtän, ei opponoija eikä ohjaaja.

Kotiin kun loppuun pääsin kävin pikkuväen kimppuun kuin mikäkin - hyeena?
Halipula, kuulumiskaipuu, läsnäoleskeluskinnan vakavanlaatuinen aliannostus.

Hienoja kuvia oli heillä näyttää päivältä. Hyvin voisin laulaa kuin Putte-possu konsanaan että ja jotta Oi, jospa oisin saanut olla muukana...