eli kahden aikaan yöllä tuli ja äsken äitinsä haki pois.
Kotoa käsin yritän kirjoittaa ja kummallisen kahtiajakautunut olo kun livessään hellinyt Lovaa samalla kun paperilla hellinyt Lyleä. Menee Laadukkaat L-ladyt sekaisin sylissä...

Mii kävi hakemassa pikaevästä meille tämän päivän muonaksi, ettei köökipalvelus sotkisi mummelin kirjoitushommia.
En oikein tiedä mitä noihin sanoisi...
Ajatus on kaunis, mutta pystyykö eineslihapullia oikeasti syömäänkin?
Ja heti tuon mietittyäni hokaan, miten lempeä elämä on minulle pitkään ollut.
Oli aikoja jolloin tuollaiset tai vastaavat olivat edullisuutensa vuoksi kovinkin arvostettuja meidänkin menyyllämme.
On yhden sortin luksusta sekin, että pystyy niitä empimään.