Kirjoitin illan suussa vähän huolimattomasti, että "Vähään käy ennen kuin loppuu" viitaten siihen, miten vähän meitä oli eilen Tönössä illallisella.
Myöhemmin sitten havahduin miettimään, että kuis ja mites mä nyt sillee ja tollee, kun tarkkaan ottaen on kyllä nykyään ihan toisin päin?
Eli siis perhe kyllä kasvaa eikä suinkaan kutistu.

Tässä siis korjaus perättömiin kutistuntatunnelmointeihin ja selitys sille, miksi ne niin persiittömiä.

Kolme hyvää, iloista uutista, joita luullakseni en ole vielä blogissa julkaissut:

1. Minttu saa vauvan!
Heinäkuun lopussa tai elokuun alussa minusta tulee viidennen kerran mummo.
Saa onnitella. Minä itsekin olin monta viikkoa ihan kädetön kun aika meni itseni kättelyssä ja onnittelussa.

2. Oskari on löytänyt Elämänsä Naisen.
Ja pakko sanoa, että vaikka olisi äiti päässyt valitsemaan niin noin hyvää kuin Anu en olisi millään itse onnistunut löytämään. Kaunis, ystävällinen, hauska... ja tekee Oskun kovin, kovin onnelliseksi. Saa siis siitäkin onnitella.

3. Pietarikin seukkaa nykyään. Natalie on pieni, kaunis ja ujo. Hyvin herttainen tyttö. Siitäkin saa onnitella. Toki eniten Pietua, joka tuossa se onnekas on, mutta pikkuisen anoppikokelastakin.

Tällaista siis tänään.
Ja nyt sen kässärin kimppuun.